Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Ma kernaasti katselen kuolleita, Ol kuinkapa loittona toimensa; Vaan kanssa jalojen uusien Tok paremmin kilpain riemuitsen. Pidättävää. Mi työksennellä oliskaan, Jos löytyis oma pohja vaan, Mutt' aattees oudon suonissa Sua lyöpi vasten kuonoa. Miks' opettajana en pysy? Siksi Ett' oppilaat pyrkivät opettajiksi. Nöyryys. Kun mestarein töitä ma katselen, Näen, minkä he tekivät, muuta en.
Ylä-ilmassa leivonen lauluksi lyö, On kaukana kaiho ja loittona yö Kai täällä sun henkes säilyy. Kai säilyvi myrskyltä maailman Tuo kukkanen kentältä taivahan Niin tuoksuvan tuores, hento. Elon synkeät synnit ja murheet sen Urat uurtais otsahan impyisen, Joka noille on vieras vento. Nuku lapsonen nurmella keväimen, Puron varrella puhtahan lähtenen, Nuku kukkain keskessä aina.
No lähdetään sitten, sanoi Juhani, nakkasi viikatteensa ja liippansa mättäälle ja lähti Aunon jäljessä raskain askelin astua junttailemaan. Edellä kävelevä Auno huusi loittona olevalle Jertalle: Jertta, arvaapa mihinkä me menemme! Hän pysyköön täällä, hänellä on urkkona saada heinät luo'olle ennenkuin annetaan murenaakaan ruokaa, sanoi Juhani siksi kovalla äänellä, että Jerttakin sen kuuli.
Venähen väki väkevä, Meiän korkia komanto, Komantierat korkiammat, Ne leipoi kivisen leivän, Kakun paistoi kallioisen, Kakun rautaisen rakenti Tulevalle vierahalle, Saavalle käkeävälle. Kului aikoa vähäsen, Pikkaraisen piirahteli, Kaarlo ei oo kaukana enämpi, Kovan loittona koroli: "Venäläinen veikkoseni, Saa lihoa syöäkseni, Tuo olutta juoakseni!"
Ylä-ilmassa leivonen lauluksi lyö, on kaukana kaiho, loittona yö kai täällä sun sielus säilyy. Kai säilyvi myrskyltä maailman tuo kukkanen kentältä taivahan niin tuoksuvan tuores, hento. Elon synkeät synnit ja murheet sen urat uurtais otsahan impyen, joka noille on vieras vento. Nuku lapsonen nurmella keväimen, puron varrella puhtahan lähtehen, nuku kukkain keskessä aina.
Yhden noitalu'un hän antoi minulle, mutta ei muuta. Hämeen ja Kantoniemen kylässä en käynyt, ehkä sanottiin niissä olevan laulajia. Sentähden en mennyt kuin ne kylät olivat lii'an loittona syrjässä ja minulla oli erään hevoismiehen kanssa hyvä ja huokia kulku edelleen länteen päin. Sen miehen kaussa tulin minä Suomen puolelle asti Kuusamon pitäjään.
Luisa woi olla jonkun ruhtinaan tytär, mutta kuitenkin hän oli nyt loittona wanhemmistaan ottotyttärenä, ehkä kaukaisemman sukulaisen luona. Se ei siis woi estää muitakaan keskuuksia, jotka wielä enemmän woiwat poiketa hänen korkean sukunsa oloista.
"Mutta te ette ollenkaan tahdo minua kuulla", sanoi Kola, "minä tahdoin teille sanoa että ystäwänne, häntä ei enää ole hän makaa kuoliana hänen herruutensa kuulkaa se Klaus herra itse on sen käskenyt ja sentähden häntä te ette löydä enää missään turha on sitä enempää etsiä ja muuten, te olette nyt kokonaan minun wallassani; ajatelkaa, että tämä kellari on niin sywässä ja niin loittona kaikista muista ihmisistä ja että tämä on puolen yön aika, jolloin kaikki ihmiset nukkuwat teitä siis ei pelasta minun wallastani enemmän ihmiset kuin Jumala, waikka teillä olisi kymmenen miehen woima ja pasunain ääni huutaa apua.
Päivän Sana
Muut Etsivät