Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Jäivät tielle tenkaseni, Rannalle rahani vieri; Annoin ainoat rahani, Heitin hentuet hopiat, Wiron piikojen pivohon, Narvan naisten kukkarohon. Pahasti maannut. Olin poika pikkarainen, Koko kolmonen kesoinen, Kahen vuoen vanhukkainen; Koin kerta kesässä maata, Senki saunassa saloa, Piilten pikkuhuonehessa, Pikkaraisen piian kanssa, Matalan Marin keralla.
Miks en jäänyt syntymättä Taikka kuollut kuusiöisnä? En olis paljoa pitänyt: Vaaksan verran palttinata, Pikkaraisen pientaretta, Emon itkua vähäsen, Ison vieläkin vähemmän, Veikon ei vähäistäkään. TAINA. Suotta kalpenet surusta. Kun tulet Suvantolaan, Syötpä siellä vuoden, kaksi Voisulaa, sianlihoja, Vehnästä ja piirakoita, Tulet muita muhkeampi, Iloitset ikäsi kaiken Suuressa sukutalossa.
Piit takoi satoa syltä, varren viittä valmisteli. Siitä vanha Väinämöinen otti rautaisen haravan. Astui tietä pikkaraisen, kulki matkoa palasen teloille teräksisille, vaskisille valkamoille. Tuoss' oli purtta, kaksi purtta, kaksi valmista venettä teloilla teräksisillä, vaskisilla valkamoilla: yksi pursi uusi pursi, toinen pursi vanha pursi.
Nyt kääntyi kokka koskea kohden, vauhti lisääntyi ja nuolen pikaisuudella, kiiti se alas kosken vahdossa usein näkymättömänä, niin että katselijat toisinaan näkivät vaan Pikkaraisen välkkyvän hatun-soljen voittamansa kosken hyrskystä. Norrköpingin valtiopäivillä v. 1800 tuli Pikkarainen herrainpäivämieheksi.
"Ukolle uuen lusikan, Jonk' ei syöen syömät puutu, Juoen juomiset vähene." "Vähänpä hyvästä annoit, Pikkaraisen kaunihista Mitäpä annoit ämmölleni?" "
Tuli mies merentakainen, Uros umpilausehinen, Pilkkoi puita pikkaraisen, Halkoi halkoja vähäsen, Kolmekymmentä rekiä, Ne kaikki tulehen työnti, Kai kantoi Katrin tulehen, Helman hienon heltehesen. Katri laski äänen kaihun, Parkasi pahan sävelen;
Silloinpa nousi aika melu! Kyökkipalvelija hän oli kovin turhamainen, vaikka hirveän ruma oli jättänyt uunin reunalle pikkaraisen peilinpalasen, noin kuuden neliötuuman kokoisen vain. Hän oli salaa tuonut sen mukanaan ja piti sitä aina lukon takana. Mutta silloin se oli jäänyt esille, sillä hänet kutsuttiin äkkipäätä ulos, par'aikaa hiuksiansa sukiessaan.
"Kun vähä hyvästä annoin, Pikkaraisen kaunihista, Ukkosi uusi lusikka Kanta poies katketkohon, Poikki ponsi lentäköhön, Syöntiaikana parassa." "Kun vähä hyvästä annoin, Pikkaraisen kaunihista,
Veijari tunsi sen myöskin, raappasi jalallaan edestä ja takaa ja puhui vanhalla tavallaan yhtä ja toista. "Kuinka nyt käypi Sutlepan mökin ja pikkaraisen perunamaan?" kysyi Ojamylläri. "Sen tietää käteensäkin, ettei Rietu enää kuinkaan kauan pidä sitä". "Päälliseksi jos minä en tahdo" vastasi Kirja-Tiitsu, viipottaen häntäänsä kuin kalkuuna, milloin sen on hyvä mieli.
Sentähden tahdon nyt teille kaikille varoitukseksi asettaa tähän eteenne muistuttavan esimerkin. Timoteus, nyt takki koreasti päältäs ja taivu tänne rahille. Ole närisemättä, sinä itsepintaisin kaikista miehistäni. Alas rahille! MAURA. Muori Kunigunda, tehkäät parastanne, tehkäät parastanne, kultamuori. Tämän miehen ainoa rikos on, että hän pikkaraisen vaan nukahti kuin kukko orrella.
Päivän Sana
Muut Etsivät