Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Noinko tulisivat ne hänelle halki elämän unissa ja valveilla huutamaan, noinko häntä huoneesta ja lämpimän vaipan alta taivas-alle yöhön ja myrskyyn maanittelemaan...? Väinämöinen! Nukutko jo? Minua niin pelottaa ja minua palelee. Väinämöinen hypähti nopeasti vuoteeltaan. Oli, oli siellä sittenkin joku! Eihän hän voinut erehtyä, olihan tuo ääni piian pikkaraisen. Mutta mistä se soi? Missä hän oli?
Siellä tuonkin talon miehet kyllä useasti kävivät, mutta tyttäriä harvoin vaan sinne laskettiin, ei kuin kerta kesässä. Eihän olisi hyvä ollutkaan usein kylässä käyttää tätä tyttöparvea; olipa näitä piikaisia pikkaraisen, ei enempi kuin viisi viidettäkymmentä, viiden veljen tyttäriä. "Talossa, näet, eli viisi veljestä, vanhoja kreikanusko-karjalaisia.
Kun oisin kuollut kuusiöisnä, Katonut kaheksan-öisnä, En oisi paljoa pitänyt Pikkaraisen pientaretta, Kyynärän pyheä maata, Eroon itkua vähäsen, Ison ei väheäkänä. Tahi kun karjassa kävelin, Lassa lammasten keralla, Kun oisi karhu kaatanunna, Susi surmannut minunki, Niinkun kaatoi lammaskarjan, Lehmät kaunoiset kaotti!
"Vähänpä hyvästä annoit, Pikkaraisen kaunihista Mitäp' annoit veljelleni?" "Veljelle veno punasen, Itseksen sotia käypi, Itse kaupat kaupitsevi." "Vähänpä hyvästä annoit, Pikkaraisen kaunihista Mitäp' annoit siskolleni?" "Siskolle sinervän uuhen, Joka viikko villan tuopi, Joka kuu karitsan kantoi." "Vähänpä hyvästä annoit, Pikkaraisen kaunihista Mitäpä annoit ukolleni?"
"Kun vähä hyvästä annoin, Pikkaraisen kaunihista, Isosi ikoronen Sotitiellä sortuohon, Kaatuohon kauppatiellä, Kauppa-aikana parassa." "Kun vähä hyvästä annoin, Pikkaraisen kaunihista, Maammosi maherolehmä Vasoillensa vaipuohon, Kiulullensa kirvotkohon, Lypsiaikana parassa."
"Onpa meiän patvaskalla päällä haahen haljakkainen; se on kaita kainalosta, soma suolien kohasta. "Onpa meiän patvaskalla, onpa kauhtana kapoinen: helmat hietoa vetävi, takapuolet tanteria. "Vähän paitoa näkyvi, pikkaraisen pilkottavi: on kuin Kuuttaren kutoma, tinarinnan riukuttama.
Hän ottaa niistä yhdet, kaikkein pienimmät ja asettaa ne eteensä pöydälle. Sitten hän hakee toisesta laatikosta pienen messinkialasimen ja hyvin pienen pikkaraisen vasaran, ja puukkolaatikosta hienokärkisimmän puukon ja viilalaatikosta viilan, joka on ohut kuin vieteri, ja asettaa nekin eteensä pöydälle. Ne kalut on hänellä käsillä aina, kun hän korjaa seinäkelloja. Mitä aikonee hän niillä nyt?
Päivän Sana
Muut Etsivät