United States or Saint Kitts and Nevis ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Niin tulet tupahan tuolta, astut aitasta sisälle sukukuntasi suloksi, koko heimon hempeäksi: kulet kukkana kujilla, vaapukkaisena vaellat, ehompana entistäsi, parempana muinaistasi." Sen emo sanoiksi virkki, senp' on lausui lapsellensa. Ei tytär totellut tuota, ei kuullut emon sanoja; meni itkien pihalle, kaihoellen kartanolle.
Kun ma muistan muinaistasi, silloin, Maa, sinua säälin, silloin itken itseäni, taivon pilvihin pimenen, muistan muotosi tulisen, ainehesi alkuhehkun, henkesi valon väkevän, sielusi siniset liekit; kasvoi niistä kaunis vilja, nousi korttehet koreat, sanajalkojen jalous, aarnipuiden aatelisto, kaikki itsesi ilosta, lämmöstä povesi päivän.
Ota aittani avaimet, Mene aittahan mäelle, Siell' on kirstu kirstun päällä, Arkku arkulle yletty, Pue päällesi parasta, Valkeinta varrellesi, Paita saksan palttinainen, Hame verkainen vetäse, Sukat sulkkuiset koriat, Kautokengät kaunokaiset, Vyöhyt kullan kirjoteltu, Punalanka pintelinen, Helevimmät helme'nauhat, Soreimmat sormikkaiset; Kulet kukkana kujilla, Vaapukkaisena vaellat, Ehompana entistäsi, Parempana muinaistasi!"
Humala Remusen poika, Miks' et pysty miehen päähän, Miehen kulmille kahoa, Miestä raivohon rakenna! Etkö muista muinaistasi, Entistä elämätäsi? Suun kautta menit maha'an, Kautta kielen kulkkuhuni, Tuosta korvihin kohosit, Sekä otsahan osasit, Pääsit siitä päälakehen, Nostit kullat kulmilleni, Hopiaiset helmoilleni, Vasket varpahaisilleni. Hoi on, hoi on huolta paljo.