United States or Albania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se lämpimän, se valon soi, Ken kukat aamuin aukaisee; Se suloiset unelmat toi, Ken kevätluonnon kultailee. Vaan sävel outo illalla, Kuin veisu, kaikui korvihin; Siit' aateltiin: "se laulua Lie lapsoselle enkelin!" Jo päivyt sammui. Lapsen luo Riens äiti riemuin kukkineen: Hän syleilee, vaan kylm' on tuo! Tukehtui raukka ryysyilleen!
Tallissa sälöt sävähti, Nalan entiset orihit, kuullen korvihin juminan; hirnahti hevot ilosta, niinkuin konsa Nala saapui. Damajantipa suloinen myös ratinan raisun kuuli, kuni ukkosen jylinän, pilven sankan purkiessa; sykähti sydän rajusti, kun hän kuunteli kumua: Yhdellä jymyllä ennen Nala itse orhit ohji, karahutti kartanohon. Tytär Bhiman tokko eksyi, tokko eksyi valtavarsat?
Herra, sinä olet tämän kätkenyt viisailta ja ymmärtäväisiltä ja ilmoittanut sen yksinkertaisille ja halvoille!" "Varo itseäs, Tudekas!" varoitteli Thorsen. "Seuraa kanssani kotiin." Turhaan! Varoitukset ja kehoitukset sattuivat kuuroihin korvihin. "Kun ihmiset vaitiutuvat, niin kivet puhuvat," huusi Jakob Tudekas. Silloin sammutti Thorsen kynttilät ja pilkko pimeäksi muuttui kirkko.
Pois peto satasarvi! Pois kaikki epäjumalat! Pois niiden pappiparvi! Pois rikos, raakuus, riettaus! Pois valhe, vääryys, viekkaus! Sotahan niitä vastaan! "Sotaan, sotaan Suomen miehet Naiset, nuoret neidotkin!" Sellainen nyt sotahuuto Koituu kansan korvihin. Mikä syy on moiseen huutoon? Rauhahan nyt maassa on! Miksi suotta säikytetään Makaavainen murheeton?
Ja vaikka veisais äijät, ämmät kaikki Tyyneyden virttä, nuor', sun korvihin Ja vaikka houkuttaiskin tuossa tyyni lahti, Sä voita velttous, laske laineihin. Jos tyyniperään kerran maihin maadut, Sä siihen uuvut, jäntees veltostuu. Vaan sinä vastaisuuden varma toivo, Sä muista: jalot vain ne innostuu!
Ja kansani on voimakas, se laulaa: hosianna. Kun ainoastaan salamoitsen, luulette, en voi jyristä. Se erehdys, mä kerta loitsen ukkosta, kyllä osaan mä. Se hirmuisena puhkee ilmiin, kun oikea on hetkinen. Se iskee korvihin ja silmiin kuin jymy taivaan valtojen. Ja moni tammi silloin hajoo, ja moni huojuu palatsi, niin moni kirkontorni vajoo, kun koittaa myrskynpäiväni.
Voi sä kurja Suomen kansa, Sanoi samalla tavalla Kansa kylmäksi kovonnut. Kuin et kirkkaasta valosta Etkä onnestas omasta Ota vaaria visusti, Jonga pannut on ovelles Jalo tarjoksi Juteini, Juoma Laulussa jalossa Perhekunnassa paraassa, Lahjain oivassa otossa Joissa juuri kuin nisuja Pyytää seuloa sinua, Valon taritsee väkevän Onnen oikian jakaapi. Voi te kivet kelvottomat Kannot Suomessa kovimmat Paadet paattuneet lopetin, Oksat kankioiks kovenneet Lehdet ilman liikutusta, Voi teit' Emännät vesissä Pedot metsissä pahimmat Linnut tylyt latvoissanne Miksi muuttuneet olette! Etten soittoa suloista, Kainata kauniimbata Veisun äändä Viiburista Laske luondonne iloksi. Pahat yksinäns penikat Vjelä vanhuuden pitäävät. Soitto korvihin sopinnut Laulu luontoa lykännyt
Epäsointujen aika on tottakin, Virityksien vuosisata, Sopusointu jos kohtaa korvihin, Se on onnea, sattumata. Ja kiusankieliä kuullessaan Jo maailma voihkaa tuskiaan. Mut tuskia toivo lieventää, Kuin synnytyksien alla: Voi soinnunlapsonen hengittää Ajan koittavan rintamalla; Ja lapsonen miehistyttyään Saa kielet sointuhun yhtymään.
Ma liian vanha oon vaan leikkimään, Ja toivomatta jäämään liian nuori. Mink' onnen mailma mulle suoda vois? "Oi kielly! heitä liika-toivot pois!" Kas noin se vanha virsi kaikuu, Mi soipi kunkin korvihin, Jot' aina vaan yhä käheemmin Jok' ainut hetki meille raikuu. Kauhulla mielin aamuin valvahdan Ja karvas itku poskiani valaa, Kun päivän nään, mi kulkiessahan Ei täytä rahtuakaan mitä sydän halaa.
Viekin kylän kohdalla vasta alkoi taas koirien ilkeä ulina, joka valittavana kuului virstamääriä metsään joukon jälkeenkin. Oikein tuntui mielestä rauhoittavalta, kun tuo ulvominen viimeinkin taukosi korvihin kuulumasta ja soluttiin äänetönten ja ääretönten salomaiden hiljaiseen syliin.