Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
Pahinta kaikesta, ettei voi heitä auttaa, sanoi Elviira, eräs nuori vaimo, joka asui läheisimmässä mökissä. Leivän heille annan jok'ainoasta taikinasta, mutta mitä se tuntuu semmoiseen joukkoon. Niin vajoo kuin kaivoon ja puute on yhtä suuri, antoi taikka oli antamatta.
Riemuja kuoroin kuulemme sieltä: Karkelo keijuin käy yhä leijuin, kunnes kuin ihmein kaikki jo hajoo. Toiset ne vajoo varjohon puiden, tai utuvihmein liehuen liitää, veen yli uiden; toiset ne kiitää auvossa lemmen pois yhä valoon, Tähtölän taloon, hehkuja hemmen suutelemaan. MATKAMIEHEN Y
Sano, miks' ei luonnon lait Vanhene ja hajoo, Korkeuden kappaleet Syvyytehen vajoo? Ihminen, sä vaikenet, Luoja tietää, sinä et. Mistä tuuli matkustaa, Mihin pilvi kulkee? Kuka taivaan akkunat Aukaisee ja sulkee? Montako on lehteä Puissa, pensastoissa? Monellako linnulla Pesänsä on noissa? Ihminen, sä vaikenet, Luoja tietää, sinä et. Montakohan pisaraa Meressä on vettä?
Ensistäkin silmä vajoo syvyyteen ja sitte noiden jää-hirviöiden kitaan, jotka ahmaavat tuon kuohuvan veden. Kallio, jolla torni seisoo, vapisee tuntuvasti jalkain alla. Ylt'ympäri nähdään hirvittäviä onteloita, ikäänkuin virran ojannes vajoaisi. Mahdotonta on puhua toistensa kanssa, sillä jyminä, niinkuin ukkosen, nousee noista vedenpaljouksista.
Ja sitten viime suuri yhtymä; kultuuri ruvennut on itäistä »taivasten valtakuntaa» ahdistamaan; hirressä mandariinit, muurit hajoo, maan tasalle sen vanha valta vajoo, ja sadon raa'at kädet lyövät lamaan. Pian »taivaan valtakunta» vain on taru, ei tuohon enää kohta kukaan usko; maailma tykkänään on harmaa, karu; sen yllä riutuu sadun ilta-rusko ja sammuu pois, mut miss' on rakkaus sitten?
Kas, rukoilijan silmässä jo kauvan on Levännyt silmä Wolmarin; Hän tahtoo puhua, vaan huokaus sydämmen Puheensa onpi ainoa. Ei kaunotarta moista ole nähnyt hän Moskwaan, ei Wolgan varrella; Ja syvään lumoukseen vajoo sielunsa Ja valveilla hän uneksii. Nyt läheneksen Dmitri voittoriemussaan Ja hiljaa hiiskaa veljelleen: "Sä orjattaren haukastani lupasit. No, valittuni olkoon tuo."
Hän tietää että hän sen kautta surmansa saa, hän tuhansia kertoja koettaa päästä irti; mutta hänen tunteensa ovat liian syvät, hän vajoo ja on kiinni. TAYLOR. Tämä itse-tutkimus teitä heikontaa, sillä se ryöstää tahdon voimia teiltä. Pahan ihmisen kestävyys ei ole uskollisuutta, ja sitä ihaillaan kuitenkin. Sitä maailma ihailee! TAYLOR. Te peloitatte itseänne!
Nyt, taipumaton, vihdoin taltut, taivut ja nöyrtyvänä ristin juureen vaivut? Niin, vaivun, vaan en valjun ristin juureen, ma vaivun kaikkeuteen ikisuureen, yöhelmaan jälleen hellän maailmansielun. Kuin pisar mereen, avaruuteen tähti, niin vajoo sielu sinne, kusta lähti.
Ja kansani on voimakas, se laulaa: hosianna. Kun ainoastaan salamoitsen, luulette, en voi jyristä. Se erehdys, mä kerta loitsen ukkosta, kyllä osaan mä. Se hirmuisena puhkee ilmiin, kun oikea on hetkinen. Se iskee korvihin ja silmiin kuin jymy taivaan valtojen. Ja moni tammi silloin hajoo, ja moni huojuu palatsi, niin moni kirkontorni vajoo, kun koittaa myrskynpäiväni.
Me emme seuraanne konsana liity, emme kanssanne valloita maita, mahteja kumoo, emme vajoo kuin pisara vajoo hyrskyvään mereen. On henkemme ylpee. Me yksin seisomme vartiona yössä. Mitä vuotatte meiltä? Ei leimua soihtumme teidän vuoksi, ei valaise teitänne, matkaanne johda. Eri matka on teillä ja toinen on määrä. Oma tiemme on kallein, määrämme korkein, etäisin, suurin. Erotkohon tiemme!
Päivän Sana
Muut Etsivät