Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Näin teki Väinö: Kun Marjatan poika hänen mailleen tuli, purteensa astui, pois purjehti. Pois lähden minäkin. Pois korpiin painun, on siellä kalaisia vesiä, joita ei vieras ole pilannut niinkuin nämä vedet pilaa, on siellä ansamaita, jonne loukkuni viritän, on kukkuloita ja vaaroja, joilla haltijalle uudet puut pyhitän. On kesää vielä kulkeakseni.
Niinkuin aalto nousee ja painun alas toisen suuremman jaloissa eikä enää voi tuntea sen sijaa niin käy tässä maailmankaupungissakin tuhansien ihmisten, jotka kuitenkin kaikki ovat yhden äidin lapsia, ja Jesuksen Kristuksen verellä lunastetut. Ja jollei kristillisen rakkauden jälkiä siellä täällä olisi nähtävissä, niin olisivat olot vieläkin kurjemmat.
CLETO. Ah! Hyvä, että tulette, Sennora. DOLORES. Mitä hän sanoo? CLETO. Minä sanon, Sennora, että se rakkaus, jonka minä teille polvillani tunnustin, jo on tullut koko kaupungin tiettäväksi, salaisuuttamme on mahdoton kauemmin peittää, minä rakastan teitä ja painun vielä kerran jalkainne juureen. 22 Kohtaus. Edelliset ja Leoncia. Tuo katala, jo taas polvillansa hänen edessään!
Ja silloin tiedän minä hetken tulleen tästä poistua. Ahertakaa, tehkää työtänne, muokatkaa maatanne, nakertakaa metsän reunaa, viljelyksen hiiret ... minä painun yhä syvemmälle, lasken vaaran välihimme, tuolla haukahtaa jo hallini.
Näköala siellä on kuin kirkas päivä ilon sinivärissä, ja siellä istutte itse altaanin alla ja ojennatte minulle kättä ratsunne selästä, ja vieressänne seisoo oma ratsuni satuloittuna, silloin painun minä alas teidän luo, ja liikkeelle lähdetään, noiden maisemien kautta, joita lapsuudessani uneksuin!
Eipähän luulo pettänyt; Eerikka ryllötti järvessä ja piteli veitsellään jään reunasta kiinni. Voi miesparka, kun et arvannut kiertää huonoa paikkaa, sanoi Pekka ojentaessaan salkoa. Tartu nyt tuohon! Minä painun, jo painun, ruikutti hukkuva, voimatta tarttua mihinkään. Ei sitä sillä lailla saada ylös, sanoi Matti. Jos se kätensä irtauttaa tuosta jään laidasta, niin sai sanoa: silloin se meni.
Vähän väliä on rakennettu huvimajoja madonnalle ja hänen pienelle »bambinolleen». Yksinäinen munkki käyskentelee tuonnempana puitten välissä ja noukkii kukkasia, jotka hän sitten vie madonnan huvimajaan. Hän huomaa minut, mutta ei tule häiritsemään. Painun vielä syvemmälle metsän sisään, jonne ei näy luostaria. Luostarissa aletaan soittaa iltakirkkoon.
En laula iloista virttä, Remullista riehkaele, Enkä myös olven himossa, Enkä taarin tarpehessa; Laulan hoikka huolissani, Ikävissäni ilotsen, Murajan murehissani, Panen pakkopäivissäni. Luotu on lintu lentämähän, Humalainen huutamahan, Viinainen viheltämän, Huolellinen laulamahan. Muut ja minä. Muut istui ilotsemahan, Painuvat pajahtamahan; Minä istun itkemähän, Ja painun pahalle mielen.
Ja vielä tuo toinen ja tuo kolmas minä painun maan sisään. Mutta mitä te minulle voitte minä vaan nauran teille minä vaan nauran AMELIE. Pontus Pontus, Jumalan tähden, mikä sinua vaivaa! mitä sinä puhut ! VILANDER. Mene helvettiin siitä sinä täti perkele, muuten väännän nenäsi korkkiruuviksi ja tulkaa tänne te muutkin häävieraat kyllä minä teitä tanssitan.
ONERVO (tanhukehän keskellä liikkeillään kuvaten sanojensa mukaan matkaansa). Taukoa, tulinen tanhu! Karkelo taukoo. Kannel kuuluu vienosti. Tulen luoksesi, jumala, Luonnon siltoja vaellan: Maa, vesi, keveä ilma, Itse lämpöinen valokin Sekä pohjoinen palava Teidän kautta tieni käypi Ison luojan istuimelle. Ylös vuorta jo vaellan, Raskasta elämän vuorta. Nousen! loitolle tähystän, Taakse pilvien veristen: Sotapilvet, hurmemyrsky! Taas pahalle suolle painun, Ihveiselle, ilkeälle: Elämän ruma rutakko. Kompastun kovaosainen! Mut en vaivu vaivaisena, Nousen uhka uskalikko; Tästä vieriyn vesille. Suuri on edessä selkä. Uin ulapan, vellon vettä, Kestän myrskyjä kovia, Tulen taivahan rajalle. Jyrkkä katto kammottavi. Tästä kokkona kohoan Sivuja sinisen ilman, Reunoja punaisen pilven, Saavun suurehen talohon, Aivoissa avaran luonnon, Revonliekkien likellä. Siinä se ikuinen Ukko, Avaruuksien isäntä, Päiväotsa, liekkisilmä! Kuulen lausu neuvojasi! Vaikenee.
Päivän Sana
Muut Etsivät