Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Heille kävi tässä asiassa samoin kuin kovin hätäisille lääkäreille, jotka kohta alusta syöttävät sairaalle liian paljon lääkkeitä, niin että hän vaipuu voimattomuuteen, josta sitten virvoittavatkaan rohdot eivät saa häntä enää tointumaan. Mutta kaikki nämät seikat lepäsivät vielä tulevaisuuden kohdussa.
Käy myrskyihin maan päällä, Lepoa taivaista kun sait nyt täällä: Lepoa hetken vainen, Kun ketjuun kohtalos oot kuuluvainen. Pakosta merten taakse matkas taipuu. Siks' kunnes siipes syvään hautaan vaipuu.
Anna. Herra Jumala! sinä kaaduit... "Sotabanérimme vaipuu maahan! Pelastakaa kallis banérimme!" huusi evesti Burmeister. Nämä hänen sanansa minäkin kuulin ja ne herättivät, sytyttivät uudesti hengen rinnassani... Jo oli ystäväni Olavi ottamaisillansa sotalipun kädestäni... Silloin nousin jälleen jaloilleni ja huusin kuin hullu: "En minä jätä rakasta lippuani toisille! Eteenpäin Suomalaiset!
Mitä minun vanha elämäni merkitsee jos kohta en voikaan auttaa, niin siitä ainakin näkee jos nuorat ovat vahvat ja jos ne katkee niin onhan se vaan minä etkä sinä, joka vaipuu syvyyteen! Niin Wappu, kuuntele häntä; sanoi toinen, hän on oikeassa, älä tee meillä sitä surua! Odota, malta mieltäsi, siksi että tulee apua kylistä! Silloin Wappu nosti käsiänsä, niin että kaikki menivät pois tieltä.
Voi sinä pikku enkeli! Ottaa rahaa kukkarostaan. Vie nyt tämä äidillesi ja pyydä häntä ostamaan ruokaa. Kiitoksia! Voi, voi! Näin paljon! Minä menen äidin luo. Juoksee pois. Vaipuu ajatuksiin. Kuinka en ole ennen tuollaisia olentoja huomannut! Tiedätkö, Vilhelm, mitä aion? AHR
Pylväs maailman kaatunut, ihanin, suurin ihminen sortunut, säihkyvin helmi sammunut luomisen kirkkahan kruunun, sammunut, heittänyt purppurahehkun viimeisen, hellän maailman ylle, mi värjyen vaipuu mustien varjojen outohon yöhön. Imperaattori surmattu!
Onko täällä tyttöjäkkii? VII:s KOHTAUS. Edelliset, Emma. Tulee. Mitä tahdotte? Paperi on nyt valmis. Kirjoita nimesi alle. Emma menee vasemman pöydän luo, kirjoittaa. Lukee perässä. Emma Hyväri. Herää ajatuksistaan. Mitä hänestä? Mitä kuulen? Tuijottavat hetken toisiinsa. Surkeasti. Taivahan Jumala! Oletko sinä ? Ello! Vaipuu itkien lattialle. Tyttö-parka! Näinkö alas olet sinä vaipunut!
Se viinan, nälän orja on Ja vihollisen viekkaan, Ja lopuksi se onneton Kaatuupi kalman miekkaan. Ah, vältä viinaa, pakene Himojen syötinpalaa! Viisaatkin vietteleepi se, Ja tyhmät tappaa salaa. Tuo viina-epäjumala Pidoissa tuodaan pöytään, Kamareissa ja kaapeissa Sitä palveltavaks löytään. Ja jos ei viinaa tarjota, Niin että vieraat vaipuu, Ja kaljahankin kaadeta, Niin harva tuohon taipuu.
Klaus näkee tuon; hän ymmärtää, että elleivät Maria ja Anna nyt ole kaupungista poissa, ovat he jo kuoleman tulessa kärsineet. Väsyneenä vaipuu hän maahan majurin viereen. Turku palaa. Suomen emäkaupunki muuttuu raunioiksi, tuhaksi. Lieska leimuaa pilviin saakka; mustan syys-yön se valollaan valaisee. Auran vanhoista akatemian saleista muuttavat viisauden haltiat pois.
He hyörii, he pyörii, he jäljestä vyörii, hevon harjasta kiinni he rippuu; hepo korskuen karkaa kuin kuoleman sarkaa, taas vainoojat tielle jo tippuu. Ja sankarin soitto soi lieto ja loitto: »Pian, Juppiter, valtasi vaipuu! Olet ihmisten turma, titaanien surma pian taivahat tahtooni taipuu.
Päivän Sana
Muut Etsivät