Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. huhtikuuta 2025
KULLERVO. Kimmo, nyt keskellä kahta tulta seison; yksi riutuvana hämärtyneestä taivaanreunasta läikkyy, ja mieltäni kuluttaa sen ikävä kuume, toinen tässä mua sokeudella lyö, etten oikein tiedä kuinka mailma nyt seisoo. KIMMO. Mutta kenen murhasit? KULLERVO. Tyttären Pimentolasta. KIMMO. Nyt Hiien henki vallinnut on ja parastansa tehnyt.
Linnassapa asujaamet arvelemaan, Miksi laulu hurja, ihmeen murheinen Ilman ääris temmelteli kiljunalla, Millon riutuvana, millon ärjyen. Arvelit he, taasen kuultelit he tarkoin Ympärillä korkeuden luhtia Aina kajahteli sama murheen ääni. Sillon vuoren kaltaa ylös kulkemaan Linnan kansa kiirehti; ja lehdon suojas Kukkasvaipal valkealla löyttihin Yhteenliitettyinä kuolon, vimman vieraat.
Tuossa he nyt, voimaa uutta luoden, Ahkerasti atrioitsee, purren Lempeen nurmen mehukasta heinää, Koska hiilakkaana juhlan taivas Heidän päällään päilyy, päivän loimo Lämmittäen loistaa, käen äänen Ihanasti hymisevä kaiku Riutuvana ympär' soi ja koski Vahtoisena matkan päässä pauhaa.
Toki tuskinpa oli hän mieheksi tullut ennenkun Tuoni hänen temmasi pois. Mutta sitten on kauvan, kauvan; aatos hiventyy muistellessa sitä aikaa näin riutuvana, myöhäisenä iltapäivänä kuin nyt. Hänen nimensä oli Canzio. CANZIO. Hänen näet edessäsi tässä. RACHEL. Hän on siis tullut takasin, vaihka onkin niin kauvan siitä päivästä, jona nuorukainen kuoli. Mutta nyt on hän tässä! Kuinka jaksaa hän?
Päivän Sana
Muut Etsivät