Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Kun jonkun matkan olimme kävelleet, kuului Pollen haukunta likenevän ja äkkiä olikin kontio aivan edessämme. Kamalasti ärjyen yritti se hyökätä kimppuumme. Latingin olin ampunut kivääristäni; otin isäni isoreikäisen hirvipyssyn, sihtasin kitaan ja laukaisin, vaan savun hajottua olikin karhu jo kohoutunut kahdelle jalalle ja seisoi nyt ainoastaan muutamien askelein päässä meistä.
Vierelleen pesän suulle hän asetti ainoastaan herttuan, Hornin, Hårdin ja nuoren Bertelsköldin. Turkki käryten ja vihoissaan ärjyen hyökkäsi karhu ulos. Vihollistaan etsien syöksyi se, tämän eläimen merkillisellä vaistolla, suoraan kuningasta kohti. Samassa jysähti neljä vankkaa iskua sen päähän viides, Bertelsköldin, luiskahti syrjään, sattui kiveen, ja tammikanki katkesi.
Toinen alapaimen oli verevä nuorukainen. Hän juosta nilkutti haavotetulla jalalla reuhaavan lauman ohella ja heitteli rohkeasti sauvallansa niitä sikoja, jotka järjestystä tuntematta jättäytyivät jäljille karjasta. Röhkyvän lauman ääressä kulkivat ärjyen nuo kolme ajajaa.
Varo tulta, nuori! Tuli sydämmen Kuluttaa ja syöpi: Mesiperhonen Suuteloissa surman Onnellesi suo, Sielustasi viepi Rauhan tuskan tuo. Aalloilla. Aalto hurja, riehu, Vello vetonen! Kiehu, vaahto, kiehu, Huuhdo ärjyen, Kasta kallioita Rannikolla noita Kivikallioita!
Linnassapa asujaamet arvelemaan, Miksi laulu hurja, ihmeen murheinen Ilman ääris temmelteli kiljunalla, Millon riutuvana, millon ärjyen. Arvelit he, taasen kuultelit he tarkoin Ympärillä korkeuden luhtia Aina kajahteli sama murheen ääni. Sillon vuoren kaltaa ylös kulkemaan Linnan kansa kiirehti; ja lehdon suojas Kukkasvaipal valkealla löyttihin Yhteenliitettyinä kuolon, vimman vieraat.
D'Artagnan sulkeutui kaappiin mitään vastaamatta. No, huusi mylady ärjyen, nukutko sinä, koska et tule kun minä soitan? D'Artagnan kuuli avattavan äkkiä väliovea. Tässä olen, mylady, huudahti Ketty, rientäen emännällensä vastaan.
Nyt ymmärsin tarinan koskenhaltijasta, jonka kerrotaan vaikeroiden ja ärjyen odottelevan kaalamoilla siksi kuin joku perikatoon tuomittu kulkija sattuu saapumaan.
Nousin silloin istumaan samaan lätäkköön, jossa olin maannut ja nautin illallisekseni kylmää »drammachia». Sade pieksi kasvojani tai valui kylminä juovina pitkin selkääni. Sumu ympäröi meitä kaikkialla kolkkona seinänä, tai haihtui äkkiä tuulen puhalluksesta loihtien eteemme pimeän laakson pohjattoman syvyyden, jossa joet ärjyen kiitivät eteenpäin.
"Isäni, isäni!" lausui Lyyli itkien. "Lupasittehan olla minulle lempeä isä, kun " "Vaiti, vaiti!" keskeytti isä. "Enkö luvannut sillä ehdolla, jos asia on sallittavaa laatua. Mutta nyt, nyt Kuinka olet uskaltanut tehdä sellaista?" jatkoi hän ärjyen kiukkuisena. "Minä," lausui Lyyli, "olen luottanut siihen, että te tarkotatte minun hyvääni ja sen tähden ette estäisi aikomustamme." "Ole vaiti!
Mutta kun joskus illalla yksin istumme lehdossa vierellä vuon, lainehet virran vienosti laulaa rantaman ulpuja tuudittain, silloinpa meilläi pohjasta rinnan nousevi huokaus kaipauksen... Onneksi silloin tietänyt ei oo luoksemme hiipiä poikanen maan!» Jo pilvihin taivas peittyy ja paljas on rannan puu, tuul' laineita ärjyen nostaa, keto kukkiva kellastuu.
Päivän Sana
Muut Etsivät