United States or Vietnam ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän muisti kuin eilisen päivän tuon ajan, jolloin hänet tempasi selittämätön elämis- ja raatamisinto. Hänkö renkinä hävetkööt! Oma pieni maatilkku se oli helposti hankittu. Oma mökki se kohosi kuin loihtien. Mitä varten? Hän ei tiennyt sitä itsekkään, mutta hän ei voinut olla pitämättä silmällä erästä miestä.
Pajapölkyltä alasimen kannen alta hän otti samalla tavalla raudan kuonaa ja niinikään ahjosta hormin suun kohdalta, vuollen aina hopeaa sijaan ja joka kerta loihtien: »Tulen tyttö, tuima neito, nouse huonoa hoitamahan, voimatonta vaalimahan, varten vastuksen väkeä, noidan nuolia kovia; ettei noidat kyllin saisi, velhot viljalta vetäisi.»
Nousin silloin istumaan samaan lätäkköön, jossa olin maannut ja nautin illallisekseni kylmää »drammachia». Sade pieksi kasvojani tai valui kylminä juovina pitkin selkääni. Sumu ympäröi meitä kaikkialla kolkkona seinänä, tai haihtui äkkiä tuulen puhalluksesta loihtien eteemme pimeän laakson pohjattoman syvyyden, jossa joet ärjyen kiitivät eteenpäin.
Rikas olisi hänen rintansa rakkaudesta, ja äiti ylinnä sitä osakseen saisi. Onnensa Eevi silloin löytäisi, ja onnelliseksi täytyisi Viljonkin tulla. Kaikkea, mitä Eevi oli elämässään kaivannut, sitä saisi Viljo. Eevi itse kävisi edellä poimien pois kivet hänen poluiltansa, nostaen notkot ja mäet maahan painaen, loihtien kukkatarhoja keskelle erämaita.
Jos he liikkumatta seisovat edessämme, käännymme kylmällä välinpitämättömyydellä pois heistä, mutta kun he ryhtyvät puheisin, kun hymyilevä, viehkeä, lempeä, myötätuntoinen mielen-ilmaus kuvautuu heidän kasvoillansa, syntyy meissä omituinen viehätys; kasvot, jotka luonto oli jättänyt kalpeiksi, huulet, silmät saavat jotakin uutta suloa, sielu osoittaa voimansa ruumiin ylitse, peittäen tämän vaillinaisuudet ja loihtien kauniiksi mitä ei sitä ollut mutta tätä havaitaksensa tarvitaan myöskin sielua.
Mutta silloin poika uhkaamaan, että jollette osaani anna, eloon isäni herätän. »Mitenkäpähän tapetun henkiin herättänet?» ivaavat veljet. Ottaa poika hienon vitsaksen, solmeaa sen messinkirenkaaseen ja alkaa sillä otson nahkaa piestä loihtien: »Nouse, luojani, lovesta, tekijäni tainnoksista, ylös ilmoille, isäni!»
Ja niin oli tuohtunut Jorma-vanhus, että riipaisi irti koko hopeatankonsa, josta vain kulloinkin muutamia lastuja uhriksi vuolaisi ja pudotti sen lähteen pohjalla olevaan kattilaan, ottipa vielä hopeaisen solkensakin paidan kauluksesta ja uhrasi senkin, loihtien: Kari oli hänkin ottanut uhrikalunsa esiin, kun hänen nenäänsä sattui veren haju ja hän samassa näki ilveksen riippumassa jumalankuvan sivulla.
Tunnin toisensa perästä hän istui ommellen pieniä vaatteita, loihtien esiin toisen kauniin vaateparren toisensa jälkeen tilkuista, jotka oli saanut eräältä rikkaalta ystävättäreltä. Illallista hän ei syönyt; hän laittoi sen ainoastaan Vivalle ja pojille, ja kun nämä olivat paneutuneet nukkumaan ja kello oli kymmenen, joi hän lasillisen vettä ja imi sokeripalasta, laimentaakseen nälkäänsä.