Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. toukokuuta 2025
Niinpä niinkin mutta sehän on ollut vanha talonpoikaiskansan tapa, että sulhanen tulee puhemiehen kanssa, enkä minä tiedä syytä, miksi sitä muuttaa tarvitsisi ... mutta olipa se meidän kesken miten hyvänsä... Kyllä se sopii minun puolestani, ja saatpa puhua itse siitä Mariallekin. Näitä ukon sanoessa Maria astuikin kamariin kahvia tarjoomaan.
Sentähden mainitsin Peggotylle sitä mahdollisuutta, että hän havaitsisi Mr. Spenlow'in suuresti tointuneeksi siitä surusta, jonka Mr. Barkis'in kuolema oli tuottanut, ja tämä astuikin todella sisään hilpeänä kuin ylkämies. Mutta ei Peggotyn eikä minun tehnyt mieli katsoa häntä, kun hänen seurassaan näimme Mr. Murdstone'n. Tämä gentlemani oli hyvin vähän muuttunut.
Jos Jäger puhuu totta, pitäisi sen lemuta hyvin tuoksuiselta kuin kesän lemmikit, joita suven henget hallitsevat. Tuntuuko siltä? Tosiaankin, mieheni. Ihme kummall' ajaa! Sitä vaikuttaa, kun emme antau kaikkien elementtien valtaan, vaan omistamme parahinta ja olemme sitä. Silloin astuikin ompelumestari sisään ja emäntähenkeä vetivät askareet kyökkiin.
Tuvassa olijat kuuntelivat, ja Maija Liisa tunsi heti äänestä jo laulajan Elinaksi, joka kohta astuikin tupaan. Hän heitti taakkansa entiseen risuläjään ja sanoi melkein iloisesti: »Tämänpä pitäisikin jo riittää ylihuomiseen asti ja sitte kyllä saamme lisää.» »Lisääkö?» toisti Maija Liisa. »Emmehän me tänne jääkään ainiaaksi. Minun mielestäni pitäisi meidän lähteä jo huomenna edelleen.»
Seuraus siitä oli, että sekä hän että Chloe täti heti kuulivat Elisan naputuksen ja lähenivät kummastuneina ikkunaa. "Mitähän ihmeitä nyt on tapahtunut", huusi Chloe havaitessaan Elisan ikkunan takana. "Laske hänet sisään, ukkoseni", lisäsi hän, mutta samassa jo pakolainen astuikin tupaan. "Taivas varjelkoon!
Ukko Svenoniushan sieltä nyt kuitenkin astui kuin astuikin sisään, vähän laahaten jalkojaan ja läähättäen hankaloita portaita kiivettyään. Hänen pitkä, laiha vartensa, joka oli tuskin kämmenen leveyttä lyhyempi välskärin omaa vartta, näytti kuluneessa mustassa takissa vielä laihemmalta kuin ennen.
Hän oikaisi sen vuoksi niittyjen poikki ja kääntyi siitä syrjäpolulle, joka vei metsän läpi rantaan. Sinne oli vielä noin neljänneksen matka ja vaikka vanhus astuikin reippaasti eteenpäin, valahti ilta-aurinko puitten latvojen taa hänen vielä metsässä ollessaan.
Samassa astuikin tupaan Munkkiniemen rouva ja Lemströmska. "Jaha, vai jo Anna pääsi pois?" sanoi rouva. Vähän mietittyään sanoi hän: "Ottakaa te Lemströmska, ja toimittakaa mitä siihen tarvitsee; rahaa voitte käydä meiltä." "Kiitoksia paljon!" sanoi Elsa. "Kiitos kiittämästäsi lapsi! ja kiitos äitisi hoitamisesta sillä kukaan vieras ei häntä niin hyvin olisi hoidellut.
Eikä selvällä päivälläkään pidetty oikein sopivana tahi vaarattomana sellaista, jonkavuoksi heidän jälessään tavallisesti astuikin muutaman askeleen päässä livrépukuinen palvelija. Jos he taas yksin kävelivät, oli hienoille naisille tarjona vaara, etenkin jos he olivat sieviä näöltään, että tuntemattomat herrat tulivat puhuttelemaan heitä, vieläpä saattelemaan pitkät matkat.
"Tervetuloa nyt", lisäsi rouva ja kääntyi takaisin sinne, mistä tullutkin oli. Talossa tässä oli tapana pitää paljon palvelijattaria. Vielä yksi uusi poika oli tulematta. Samassa kun rouva pois meni, astuikin kyökin ovesta sisään solakka noin kaksikymmentä viisi vuotia nainen; tyttö ei ollut kaunis eikä ruma, olipahan vaan siltä väliltä.
Päivän Sana
Muut Etsivät