Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Taikka pitkäisenä jyrähdellen Pyhät laki-sanat, liiton-sanat Lausui, lausui kaiken kansan kuullen, Kansan, joka seisoi vuoren alla, Vapisten ja hiljaa rukoellen: Sillä Herran kiivauden ääni, Tulen liekki pimeyden yöstä, Sekä vuoren värinä ja suuri Soiton pauhu kansan peljästytti. Silloin tunsit Jumalasi, kansa!
Ei heitä, eikä mene, vakuutti Aliina pyhän kiivauden vallassa, vaikka myöhemmin häntä nauratti näin lujaan päätökseen meneminen toisen puolesta. Sittenhän tuon näkisi, virkkoi Auvinen ja lopetti keskustelun sanoen tahtovansa ajatella. Se oli jo Aliinasta paljon, kun sai isänsä asiata ajattelemaan. Eihän sillä vielä ollutkaan muuta kiirettä, kuin että saisihan Iidalle kirjoittaa siitä.
Jos Me olemme yhdeldä puolen näitä asioita tutkittaisa mielisuosioxemme havainneet enemmän mielen malttamattomuutta kuin pahaa sisua, usiasti yxinäisen kateuden, mutta aina taitamattomuuden elli tyhmyyden niisä ilme annetuisa soimauxisa; niin on se jällensä toiselda puolen aina ollut meille mielikarvaudexi, havaita senkallaisten soimausten kanssa niin angarasti menetetyxi, yxinkertaiset alamaiset rasittavaisiin vangihuoneisiin sisälle suljetuixi ja pitkälle sen Oikeuden-käymisen alla niin köyhtyneixi, että koska he kerran Meidän Armomme kautta tulevat Lain rangaistuxesta vapautetuixi, on heidän kunniansa, omaisuudensa ja terveydensä kadotus ollut kuitengin usiasti heidän rangaistuxensa; Tätä liikuttavaisesti tutkiesamme, emme ole Me taineet myöskään unhottaa, kuinga vihasa ja kiukusa taitaan senkallaisten rikosten tähden vähimmästäkin syystä päälle kannattaa, sanan ja meiningin väärän selityksen, vääräin todistusten ja muiden ilkiäin neuvojen kautta vahvistettaa, myöskin niinmuodoin syyttömän vihamiehen päälle, kiivauden muodon-alla Hallituxen puolesta, tuomio langetettaa: ja viimexi kuinga Tuomarit, jotka vähemmän tundevat Meidän luondomme, kuin he ovat kiindiät Lain sanasa ja alamaisellisesa nöyryydesä, luulevat Meidän suosiomme ja heidän velvollisuudensa angaruuden kautta asian tutkimisesa ja valvomisesa parhain täytetyixi.
Häntä kummastutti, kuinka tämmöinen aate vielä kyti kansassa, joka näki edessänsä Roman vastustamattoman vallan. Lopulta Isaak hetken kuluttua katsahti ylös. Hän oli rauhoittunut. Vienosuruinen hymyily näkyi hänen kasvoissansa. "Minä en tiedä, jalo Cineas", hän lausui, "kuinka puolustaa itseäni tämän liiallisen kiivauden vuoksi.
Soinnahtivat äänet lempeämmät pääni päällä: Kaikki, minkä itse kykenet Hänestä aavistamaan. Siis vain muruja! huokasi henkeni hiljaisesti. Niin, mutta muruja kultaisia, kuiskivat korvaani taivas-äänet. Muruja niin kirkkaita ja häikäiseviä, että jokainen niistä jo riittää sinut loistollaan sokaisemaan. Jälleen sai kiivauden ja kärsimättömyyden henki vallan minussa.
Ja nyt minä sen otan korkojen kanssa että kerrankin muistavat äpärän ja rengin!» Hän lausui tuon lopun sellaisella kiivauden voimalla, ettei sisar osannut heti mitään sanoa. Hän vain ihmetteli kuinka tuo tavallisesti niin tyyni veli oli nyt aivankuin toinen mies. »Kenenkäs sinä sitten oikein otat?» kysyi hän vihdoin. »Arvaa!» kehotti Uutela ja jännitys hänen kasvoillaan lientyi hymyilyksi.
Subah'n palaavat joukot, jotka harvenivat joka silmänräpäys kuin he peräytyivät, estettiin aikeissansa juuri avuksi kiirehtivien kiivauden kautta.
Ruukunkantajatar oli paennut hänen käsistään, oli paiskannut raskaan oven kiinni ja piti häntä vankina: ja tämä seikka näytti Roomalaisesta loukkaavalta, niin kärsimättömältä, ettei hänessä muuta tunnetta päässyt valtaan, kuin kiivauden, loukatun ylpeyden, ja intohimoinen vapautuksen halu, ja jaloillan ovea potkiessaan hän huusi vihaisesti Klealle. "Avaa ovi, minä käsken!
Niin hän esim. jo 1769 kirjoitti äidilleen kiivauden hetkenä: »En ole mitään, enkä valtio-asioissa edes ajatteleva olento, minun vain tulee kannattaa kaikkia Teidän toimenpiteitänne ja mukautua kaikessa tahtoonne.» Kirjeissään veljelleen Leopoldille, joka isän kuoleman jälkeen oli tullut Toscanan suurherttuaksi, lausuu hän peittelemättä katkeruutensa siitä, että keisarinna on niin haluton kaikkiin muutoksiin ja että hän yksin tahtoo määrätä kaikki.
"Minä en rohkene vastustaa hänen majesteetinsa tahtoa", sanoi kamariherra, väistyen kauniin anojan kiivauden edestä, ja kun hän jätti tien auki, piti kuninkaatar itseänsä velkapäänä astumaan Richardin huoneeseen. Kuningas makasi vuoteellaan, ja vähän matkan päässä, ikäänkuin odottaen kuninkaan lopullisia käskyjä, seisoi mies, jonka ammattia ei ollut vaikea arvata.
Päivän Sana
Muut Etsivät