Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
1:N PALVELIJA. Ihan vasta kiirehti hän linnan portista ulos. 2:N PALVELIJA. Ja hänen käyntinsä oli hurjan tuima. PISANO. Miehet, rientäkäät hänen jälessään kuin vainukoirat ja saattakaat hän linnaan takasin. Kamalalta kuuluu hänestä Gregorion lauseet, pojan, joka vapaehtoisesti takoi itsensä kahleisiin ja haastelee murhasta, johon olisi häntä yllyttänyt tämä vaimo.
TOMMI. Sen hän olis ansainnut. Sotavartija nukkua! PATRIK. Niin. Sotavartija nukkua! Sotavartija nukkua! Mutta nyt sun pitää saaman aika rapsauksen. PATRIK. Viipymättä nyt saattakaat tänne Mestari Bonifacius. ANTON. Kenties on tässä vielä anteeksantamuksen sijaa, herra kapteenimme. PATRIK. Ei yhtään, pussikkani.
MAX. Kas kas tätä ihmissukua! PATRIK. Jumalan tähden! saattakaat he silmistäni pois, muuton heidät tempasen kappaleiksi kuin kiukkuinen sonnikoira. Jumalan tähden, sanon minä. ANTON. Nyt pojat, eteenpäin! Muuton vankkaa. FUCHS. Mennään, Max, mennään. MAX. Kyllä me menemme, kyllä kyllä. FUCHS. Mennään yhdessä. MAX. Yhdessä, käsi kädessä!
PISANO. Saattakaat hän pois ja vahvaan talteen teleen ja kalterien taakse, ja muistakaat, että vartijoitsette häntä tarkasti. MARIAMNE. Rachel, kuinka on laitas? 1:N PALVELIJA. Hänen silmänsä kirkastuu ja saavat ymmärryksen katseen taas. MARIAMNE. Rachel? RACHEL. Mariamne, minä herään kuolemaan; niin, kohta, kohta kuolen.
Sulhasenne parhaillaan puutarhassa tuolla teiltä vartoo sanomata ja jos se onnelliselta kuuluu, niin mielii hän kohta käydä asian kirjalliseen vahvistukseen. ELMA. Naimasovintoon nimeni kirjoitan; se sana hänelle saattakaat. TYKO. Sen onnellisen puolesta ma kiitän. Nyt työni tehty on ja toivonpa Tään pyhän, viattoman lempenne Monin kerroin hedelmiä kantavan.
Sanokaat, muori, ettekö taitaisi pitää vielä toisesta miehestä. MAURA. Hm. KASPER. Jaa, mitä sanotte? MAURA. Siihen vastakoon sydämmeni koska silmäni on tämän toisen nähnyt. KASPER. Saattakaat Faustus tänne. GILBERT. Onpa meillä tässä kaksi vankia. KASPER. Ja makavat kuorsaen! Kuinka ymmärrän tämän?
Ja sirkka vaikenee, ja varpunen Katolla visertääpi riemuiten, Niin olkivuode mulle laittakaat Portaille, sinne sairas saattakaat; Ma tahdon nähdä, siellä leväten, Kuink' armas luonto on ja riemuinen, Ihailla vielä merta, metsolaa, Ja keväimeen, miss' elin, uinahtaa. Nuorukainen Tuuli, ku lempien lennät, Missäpä maillesi ennät, Nopsa ja häälyvä sie, Minne sun lentosi vie?
Olemmehan jo pääsneet petoin ja pakkasten kynsistä tänne kristillisten lähimmäisten lämpymään. Ja siitä Jumalalle kiitos. TUOMAS. Surkea, perin surkea on tilamme. Mutta tehkäät meille loimottava pystyvalkea, tuokaat myös pari lyhdettä olkia sijaksemme laattialle ja saattakaat Valko talliin ja heiniä eteen.
Päivän Sana
Muut Etsivät