Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Moni kurja kerjää, kiertäin, Pyrkii, pyytää, samoo sieltäin, Hautaan hoippuu, hajoaa. Monen sielu, ruumis runtuu, Itkein elää, maahan murtuu, Hautaan hoippuu, hajoaa. Niinkö täällä ihmis-onni, Niinkö katoo, kuihtuu, kuolee, Hautaan hoippuu, hajoaa? Ei! Ken kyisen korven kulkee, Petoin keskelt' turvaan tunkee: Kunnialla kruunataan. Niin on maisen matkan laita.
Pohjolan emännän kiertävään vastaukseen: että kaivattu oli hänen talostaan lähtenyt matkalle ja kenties joutunut petoin saaliiksi, vastaa sankarin äiti sanoilla yhtä uhkaylpeillä, kuin jos ne olisivat Kaukomielen omasta suusta tulleet: »Susi ei syö minun sukua, Karhu ei kaada Lemminkäistä; Sormin sortavi sutoset, Käsin karhut kaatelevi!»
Petoin kanssa kamppailla, Myrskyss' olla, ukkoista Kokea jos päivän saa, Kunhan illan tultua Löytyy koti rauhaisa Taistella se kannattaa. On kesä mennyt paimenten, Ja kuihtui kesän kukka; Syys ohitse on myrskyinen, Pois metsän keltatukka. Ne mennehet, Vaan paimenet On talven pakkasissa Viel' iloiset, Kuin tähtyet Tuoll' ylätaivosissa.
Päässä kapean ja pitkän tien oil kumpu Peltoin viljaa kasvavien Keskellä, jok' esti matkustajan silmää Asunnoita näkemästä. Keisarinna saapuin kummun kukkulalle Keksi kylän, mutta eipä Majoja, vaan vaattehille maalatuita Majain kuvia hän keksi. Lähtein noita katsomaan hän niiden takaa Löysi nurmi-hökkelejä, Akkunattomia, aivan autioita, Pimeitä kuin petoin luolat.
Vihdoin Aatu kavaluuden keksi; Silmin säkenöivin pimeässä, Vaahto suussa, huus' hän: "Jumal' auta! Roistoja jos joitakin oon nähnyt, Rosvoin veljiänsä ryöstävän ja Petoin lapsensydämmiä syövän; Mutta Anton työt' ei kukaan tehnyt." Lausui näin, ja viejän sydämmehen Sinkoi surman veitsi lausujalta. Joulu-ilta.
Mikä ääni hirveä nyt kaikuu Kankahalla majan ympäril? Petoin ulvominen herättäävi Kurjan vaimon vaisust unestans. Niinkuin kirouksen kaupungista Vimmattujen sieluin kirkuna, Niinpä kaikuu susilauman ääni, Parku, meteli ja ähellys.
Kiukkuisina, verta-janoovina he seurasivat öillisiä pakolaisia Impivaarasta; ja räiskyivät ja paukahtelivat katketessaan kuusten juurien kuivat oksat. Vavisten ja korskahdellen juoksi vauhko Valko; ja mies, joka ratsasti etummaisena, taisi tuskin hillitä häntä kiitämästä. Mutta aina nenäkkäämmäksi kiihtyi petoin rohkeus.
Olemmehan jo pääsneet petoin ja pakkasten kynsistä tänne kristillisten lähimmäisten lämpymään. Ja siitä Jumalalle kiitos. TUOMAS. Surkea, perin surkea on tilamme. Mutta tehkäät meille loimottava pystyvalkea, tuokaat myös pari lyhdettä olkia sijaksemme laattialle ja saattakaat Valko talliin ja heiniä eteen.
TUOMAS. Viskaisimmeko nahkamme lunastimeksi heitä, jotka niin monet kerrat ovat pelastaneet henkemme petoin murhaavista kynsistä? Ja oliskohan tuosta hyötyä meille? Minä epäilen. JUHANI. Samoin minä. Härjät tuossa, saatuansa kerran koiramme ryysyiksi, rupeaisivat vallan koreasti vartomaan täällä aina vaan enemmin sarvillensa seivästettävää. Varma asia.
Mikä ääni hirveä nyt kaikuu Kankahalla majan ympäri? Petoin ulvominen herättääpi Kurjan vaimon vaisust' unestaan. Niinkuin kirouksen kaupungista Vimmattujen sieluin kirkuna, Niinpä kaikuu susilauman ääni, Parku, meteli ja ähellys.
Päivän Sana
Muut Etsivät