Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
KUNINGAS RICHARD. Alas astumme ja häntä syleilemme, Niin totta oikea kuin asiasi, Niin onni taistoss' olkoon seuranasi! Hyvästi, vereni! Jos tänään pois Sa vuodat, itken, mut en kostaa vois. BOLINGBROKE. Jaloa silmää älköön itku halpa Häväiskö, jos mun kaataa Mowbrayn kalpa. Niin varmasti kuin haukka lintu-parkaan, Ma taistelussa Mowbrayn päälle karkaan.
Väistyi koht' esitaistelijat sekä loistava Hektor. Mink' ase kantautuu kautt' ilman, varteva peitsi, kun väkiveikoin mies sen heittää, kiistaten taikka taistoss' iskien päin verivimmaisiin vihamiehiin, sen väki Troian väistyi, vaan kävi päälle akhaijit.
Viel' etkö tiedä, kuinka miesnä kuollaan? Sua vavistaako, valju raukka, noin?» Mies nuori rivist' astui, nutturääsyn avasi harmajan, ja alta sen nyt paistoi haava, estymättä pääsyn povesta pursui virta punainen. »Kenraali, taannoin taistoss' osui luoti. Kenties jo haava liioin verta vuoti, punattomaksi posken kelmentäin.
Vaan näkemätt' ei Zeus sitä ollut selkeäneuvo, Hektorin varjellen, mut Teukrolt' estäen maineen, 462 jänteen katkeamaan pani, juuri kun kuulua joustaan hän veti jännittäin; sivu silloin vaskinen, raskas sinkosi nuoli ja hält' alas kenttään kirposi jousi. Teukros kammahtain heti veljelleen sanan virkkoi: "Voi, joku taivahinen nyt tuumat kaikki jo taittaa, joist' apu taistoss' ois.
Ja taistoss' eestä Kustavin taas vaari vaipui Uttihin, ja Lappeell' isä vaarinkin, mies Kaarlen aikoinaan. Niin heidän kävi, kaikki sai he vertaan vuodattaa; mut elo tuo ja kuolo tuo ol' uljast', ihanaa. Ken huonona jäis hoippumaan? Ei, nuorna kuolla eestä maan ja kunnian ja kuninkaan, on totta toisempaa! Nyt orpo olen, osaton, syön leipää vierahan, on suosijani, suojani tuvilla tuonelan.
Vaan hevot valjastaa heti käski hän Automedonin, kumppalin kunnokkaimman Akhilleus-sankarin jälkeen, taistoss' alttiin aina, kun luo ajomiestä hän huusi. Koht' oli vaunujen eess' orot tuomina Automedonin, tuulena vinhana kiitäjät nuo, Balios sekä Ksanthos, jotk' oli vierell' Okeanon harpyia Podarge varsonut, laidunnurmillaan Zephyron kera yhtyin.
Mutta Skamandron viihtynyt ei viha Peleun poikaan, tuost' yhä yltyi vain, ja hän kuohut korkeat nosti, kuuluvin äänin huus Simoeis-joen myös apurikseen: "Suistamahan kera käy väki miehen tuon, veli armas, tai pian suuren kaupungin Priamolta hän sortaa; hänt' ei torjua voi näet taistoss' iliolaiset.
Taistoss' ankaran haavan sain, käsivarttani pitkin pistävät tuskat käy, eik' ensinkään veri ehdy, jäykkä ja voimaton olkani on, lamauttama haavan, peistä en tähdätä voi, en päin vihamiehiä taistoon rynnätä saata. Ja kuoli jo Sarpedon, uros uljain, Zeun oma poika, mut ei toki lastaan suojele taatto.
Sillä jos laivojen luota me käytäis, kaikk' urot parhaat, väijyksiin, väki kuss' uron kunkin uljahin nähdään, kuss' äkin ilmi se käy, ken on arka ja ken uros aimo sill' aran kasvojen karva se vaihtuu vaihtumatansa, istua paikoillaan hänen ei sydän säikkyvä salli, tuonne ja tänne hän kyyristyy, yhä muuttavi jalkaa, jyskyttäin sydän lyö hänen rinnassaan, hänet täyttää kuoleman kauhistus, hänen hampaitaan kalisuttaa; vaan väri uljaan vaihtele ei, hätä hälle on outo, konsa hän väijyksiin kera muitten kerran on käynyt, into on syöksyä vain heti keskeen tappavan taiston siinä sun voimaas, miehuuttas ei moittisi kenkään. 287 Nuoli jos taistoss' iskisi näät tai peitsikin pintaas, ei sua niskaan ois, ei selkään käyvä sen kärki, vaan päin rintaa sattua sais tai uumihin uppois, syöksyissäs sodan karkelohon, etumaisien keskeen.
Mielevä Meriones näin vastasi hälle ja lausui: "Mullapa myös majass' on liki tummaa purttani kyllä mont' asett' iliolaisten, vaan ne on kaukana noutaa. Taistoss' en minäkään näet unhota kättäni jouten, vaan eturinnass' aina ma kamppailuun urokuuluun astun, konsa on vain sodan alkanut ankara koitos.
Päivän Sana
Muut Etsivät