Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
GILBERT. Tässä saamme kenties pian juoda pestiäisiä. KASPER. Niinpä näyttää. Mutta, poikani, mitä on mielessäs tekeillä noita kohtaan tuolla? GILBERT. Suotteko mun hetki olla johtajana, ja te toiset tässä vähän oleskella ahtööreinä? KASPER. Olkoon menneeksi, kuin vaan vikkelästi tehtäväs teet. Mutta valoa tänne, yö käy pimeäksi.
Kilven suojakseen heti nosti hän ympyriäisen, peitsen tähtäsi päin vihamiestä ja huus väkevästi: "Toivoit kaiketi mielessäs, asekuulu Akhilleus, Troian urhojen kaupungin nyt voivasi kaataa. Houkkio, kohlut lie monet tuottava teille se koitos!
Kunpahan ette te jäis kuin verkon kietovan silmiin riistana, saaliinaan vihamiesten viedä jo viimein; silloin kansavan kaupungin pian teiltä ne kaataa! Valvoa mielessäs sitä sun tulis yötä ja päivää, myös joka johtajamiest' apukansain kuulujen pyytää vankkana kestämähän sekä torjua töin kova moite."
Lukija, muista, koskaan vuoristossa jos sumuun jouduit, jonka halki nähnyt et enempää kuin myyrä luomen läpi, kuink' auetessa usmain kosteoiden ja sankkain alkoi niiden puhki Päivän kuvastin ensin himmeästi kiiltää, ja mielessäs on kuvitella, nähdä sun helppo, kuinka Auringon ma ensin näin jälleen, ehtoolle jo painuvaisen.
Sa oppi-isäni, sa uljas henki, Miks näitä oivaltaa et saanut, voinut? Ei mielessäs ois epätoivo soinut, Mi hornan houreihin sun vei, Vaan kirkastunna, kautta taistojenki Ja kautta harharetkein elos tiellä, Sa oisit innoissas ja riemumiellä Taas Suureen Alkuun palannut! Ma itse: edessäin on kuolinhetki Ja kohta päättymässä mainen retki, Ja kanssani nää tiedot vien.
Here, valtiatar vakasilmä, nyt vastasi jälleen: "Miks, Uni, mielessäs sitä muistelet? Vai muka auttaa Troian kansaa niin halu Zeun ois kaitsevasilmän, kuin hän Herakleen, pojan rakkaan, vuoks sydämystyi? Käy! Sulotarten saat sinä parvest' impyen nuoren morsiameksesi mult', avioksesi ainahiseksi, armaan Pasithean, johon aina on mielesi aatos."
Vaikein ja painavin kysymys on jäljellä! Oletko, rakas tyttäreni, tarkoin miettinyt sitä askelta, jonka ai'ot ottaa? Oletko mielessäs oikein tyystin punninnut, mitä nunnaksi tuleminen merkitsee! Tunnetko mieles senlaatuiseksi, ettäs kaipauksetta voit hylätä iäksi päiväksi maailman, kaikki sen ilot, sen riemut ja hnvitukset? 36 EBBA. Tunnen?
Myös kuule, Eglon, toivo Moabin! Jos mieltynyt liet uhrijuhlihin, Joiss' autuutta juo nuoruus, joissa maa Syliisi vuotaa sulaa hekkumaa: Ihanat neitseet, viinit hehkuvat Jumalat ruhtinaille sallivat. Jos mielessäs ne palaa, niin nyt muista Pelastaa pyhät uhrit häviöstä. Jälleen Baalakille. On Eglon silmäsi, oi kuningas, Hän eikö tähtää vihollisias?
Voi tyttönen hupsu, miks miellyit niin Sima-suuhun ja kultiin kiilteleviin, Oli aarre kallihimp' itselläs: Sydän puhdas ja rauha sun mielessäs. Voi mua Loviisa parkaa! Se aarre nyt sulta jo vietiinkin, Väkisinkö kenties vai varkaisin? Osan ryösti hän sult', osan lahjoitit pois Meni kaikki, mi kallista ollut ois. Voi mua Loviisa parkaa!
Yön pitkän vaikka viihdyin vierelläs, en ollut, onneton, sun mielessäs, sa muita tuumit, mietit mietteitäs, et mua, suuri, tuhma sulhokulta! Kai muistit muinaisia? Lempeäs tät' uskotonta taikka uutta tulta, min kipinät jo kiehtoo sydäntäs, näin riistäin kaksin-olon onnen multa? Vain varmaa on: et ikipäivinäs saa rauhaa rakkauteni haaveilulta!
Päivän Sana
Muut Etsivät