Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. toukokuuta 2025
Viina velttomaista hiukan hauskuttaa, Meitä raikas vetten voima vahvistaa, Hauin vilpas ruumis uijan palkka. Neidot nuoret! niemen vihreäisen taa, Ett'ei kurkistella liiat silmät saa, Rientäkää, ja vettä viljoin loiskimaan Tottukaa, jos ette uida taidakkaan. Tanssi heikontaa ja kasvot kalpenee, Mutta kauneus ja ruusu poskille Uusi uimisesta virkeneepi.
Se taivas kaunihina kaartuu kerran, kun kansat merten yli kättä lyö, kun joka mökkiin paistaa päivä Herran, kun joka lapsi lemmen leipää syö, ja itse Luoja jättää taivahansa, käy alas onnen kruunu otsallansa ja jokaisell' on joulu rinnassansa, ja väistyy maasta vihan, vainon yö. Siell' on maata kyntäjällä, vettä viljoin soutajalla. Keinutan kehtoa, laulatan lasta vaulussa vemmelpuun.
Nytpä ei kaurani karise, Eikä heinäni heläjä, Rukihini ei rutaja; Niin tuonko tupahan virret, Saan sanani lämpimähän, Istume ilokivelle, Luome leikkikalliolle, Ilovirret vieressäni, Saatavillani sanaset. Ei sanat sanoihin puutu. Kyll' on maata kyntäjällä, Ahoja ajelijalla, Kangasta kävelijällä, Vettä viljoin soutajalla, Viel' on virttä laulajalla, Runoja rupeajalla.
Kun uskollisna kättän' nokit hiljoin, Siin' istut iloiten, Mun huolen' silloin palkitset sä viljoin Ja olet kaunoinen. Elosi kevätpäivää sulostella Koen huolin hellivin, Ja hautas kaunistan ma kukkasella Ja kastan kyynelin. Hautaus. Templitornin kolkot kellot soivat, Mustat saatot kalmistolle toivat Elon kevähästä nuorukaista Tuonen kaatamaista.
Näät mua kansain pää Agamemnon, Atreun poika, herjasi, kunnialahjani vei, sen rosvosi itse." Virkkoi kyynelin viljoin; tuonp' emo korkea kuuli luon' isän vanhan istuissaan meren aaltojen alla, joutuen vaahtoavan meren aalloist' usvana nousi, 359 ääreen istuutui pojan itkevän, poskea, olkaa sormillaan silitellen näin sanan laati ja lausui: "Miksikä itket, lapsi? Mi noin mure mieltäsi murtaa?
"Ja kun he vielä lausuvat: "Ma itken sun kurjaa kohtaloas, Prometheys! Silmistäni kyynelvirrat Alituiset viljoin vuotaa Näin poskia kastutellen." "Niin molemmat kärsivät rakkaudesta ihmisiä kohtaan: "Tän tuskan sait ja rakkaudestas Ihmistä kohtaan." "Mutta minä huomaan suuren eroituksen näitten molempien kirjain, tämän kreikkalaisen runoelman ja juutalaisen kertomuksen välillä.
Seisoi siell' emo myös valitellen, kyynelin viljoin, parmaans' auki hän riisti ja rinnan paljahan näytti, näin sanat siivekkäät kera kyynelvirtojen virkkoi: "Hektor, heltyös täst', oma poikani, äitiäs sääli! Kuunaan sulle jos soin minä rintaa rauhtelevaista, armas laps, sitä muista ja muurien taa tule tuota hirmua torjumahan, älä kohtaa ulkona yksin!
Kuitenkin eli Hermina siinä iloisessa toivossa, että hän pian muuttaisi pääkaupunkiin ja kuunteli kärsiväisesti hänen keveitä puheitansa ja raskaita kukkais-vihkojansa. Päivät olivat nyt jo niin helteisiä, että molemmat naiset jättivät puutarhansa ja menivät suureen siimeksiseen kansanpuistoon, jossa yksinäisiä paikkoja oli viljoin tarjona vahtera- ja pyökkipuiden alla.
Päivän Sana
Muut Etsivät