United States or Australia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Virkkaen noin pois riensi jo Iris joutuvajalka. Nousi Akhilleus, suosima Zeun, ja Athenepa heitti aigiin ripsukkaan hänen harteilleen väkeville, kietoi korkea valtiatar pään ympäri pilven kultaisen sekä leimuamaan sen liekkinä saattoi. Kuin ylös ilmaan käy savu kaukaisen merensaaren kaupungista, jok' on vihamiehen saartama; kestää päivän kaiken saa väki kilvass' ankaran Areen, muureja, torneja varjellen, vaan päivä kun painuu, taajaan leimuelee hätävalkeat heittäen hohteen ilmojen korkeuteen, monen nähdä jo naapurisaaren, jott' ehk' auttamahan joku arvais laivoja laittaa: noinp' ylös ilmoihin kävi hohde Akhilleun päästä. Astui muurin luota hän kaivannolle, mut äidin neuvoa noudattain ei mennyt akhaijien joukkoon. Seisoen siinä hän huusi, ja kaukana Pallas Athenen soi sotahuuto, ja kauhistui kaikk' iliolaiset. Kuin sotatorvi, mi kaupungiss' ylt'ympäri raikuu, jonka on saattanut saarroksiin vihamies verenahne, 220 raikui ankara myös nyt Aiakon aaluvan huuto.
Hällepä vastasi näin taas tuulena-kiitävä Iris: "Tietty on meillekin tuo, ett' uljas on sult' asu poissa. Vaan tule kaivannolle sa tuoltasi! Kun sinä näyttäyt, ehkäpä peljästyin väki Troian taistelon heittää, saavat hiukan hengähtää sotimielet akhaijit ahdistuksestaan; lepo pienikin ois lepo sentään."
Olin menossa muutamalle kaivannolle, joka oli vuoristossa siellä päin ja jossa kalliita metalleja maasta etsittiin; toivoin näet, että noissa maanalaisissa työpaikoissa työtä saisin, puhumattakaan siitä että olin siksi köyhä että minun täytyi raskasta työtä tehdä elatuksekseni, olin niin alakuloisena, että työ oli tarpeellinen karkoittamaan synkkiä ajatuksiani.