Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Tasapaino rikkoutuu. Ilmat läikähtävät vähän ja alkavat hiljaisena tuulena vuotaa yli reunojensa. Hedelmöivä siemen tupsuttaa jauhojaan yli metsien, peltojen ja niittyjen. Tuoksuen kulkee kukkien henki yli maiden ja järvien. Luonto hurisee kuin hääsali. Ilma on lämmin ja painostava. Käsi puristaa kättä, poski hakee poskea, suu suuta, ja huuli ojentuu huulta tavoittaman.
Ilmarisen emännän kuoltua rikkoutuu se hyvä sopu, joka siihen asti on pysynyt voimassa Kalevalan ja Pohjolan välillä. Kalevalan sankarit, Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen, lähtevät Pohjolaan Sampoa valloittamaan. Matkalla vene tarttuu isoon haukeen; se tapetaan ja sen leukaluusta Väinämöinen tekee ensimmäisen kanteleen.
Aika joutuu usein pois tahdistaan, edistyy, taantuu ja saattaa joskus mennä kokonaan saranoiltaan, jonne sitä ihmiskunnan onnen sepät saavat kauan takaisin sijoitella. Mora ei koskaan kiihkoile, ei koskaan hermostu eikä näytä koskaan aikovan polultaan poiketa. Yhtä se vain pyytää: että kerran viikossa häntä kohennat. Vaan kerran se ehkä senkin veto loppuu, katkeaa joku kara tai rikkoutuu ratas.
Pesän laatisin tarhaan rikkahan, Alle katoksen, päälle ortisen; Mutta sielläkin minä varajan: Pojat pienoset kisakiihkoiset Pesän rikkovat, kesän hukkaavat. Minä lintunen satakielinen, Rusorintainen, kupukaunoinen, Pesän laatisin köyhän tanhuaan, Alle katoksen, päälle ortisen; Mutta sielläkin minä varajan: Katos kaatuvi, pesä rikkoutuu, Pesä rikkoutuu, kesä hukkautuu.
Lemminkäinen höyhentä hieromalla synnyttää teeriparven, villan untuvasta lammaslauman, syötiksi Pohjolan tiellä vastaantulevalle tuliselle kotkalle sekä porttia vartioivalle karhulle ja sudelle; taikka koska Wäinämöinen viskaamalla taulapalasen mereen luopi karin, johon Pohjolan laiva rikkoutuu niin nämä teot eivät nykyaikana voi huvittaa muualla kuin lapsikamarissa.
Ja sillä tavoin jatkuu taistelua päivät päästään, kunnes aselepo vahvistetaan hyväilyillä ja suuteloilla. Mutta rauha rikkoutuu paikalla, kun vain toinen tai toinen sanoo: Kyllä sinun sentään täytyy myöntää, ystävä, että sittenkin minä olin oikeassa. Hetken perästä on toraileminen täydessä vauhdissa. Sellainen jatkuva kina antaa aihetta moneen kahakkaan.
VIII 69, Sel., II 302, Sel. Tämä kuva kuitenkin rikkoutuu, kun Akhilleus sitoo ruumiin rattaidensa taakse ja hänen hevosensa ruoskan viuhuessa vinhaa vauhtia laahaavat sitä leiriä kohti. Ei voi kieltää, että tässä kohden tuntuu olevan huonosti tasoitettu liitos. Päähine oli siis melkoista monimutkaisempi kuin ne, joita käytettiin klassillisella ajalla.
Päivän Sana
Muut Etsivät