Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025


Mutta en voi tyytyä siihen, että työnnän salvat ja sulut syrjään. Minun täytyy myöskin päästä ymmärtämään tuota valloilleen pyrkivää, sen luonnetta, sen päämäärää ja syytä, koska kerran jatkuvan elämän toivossa sen valloilleen lasken. Siksi kirjoitan vapautuakseni ja päästäkseni selville itsestäni. Mutta miksi en kirjeessä usko itseäni jollekin hyvälle, tunnetulle ystävälle?

Ei ole siitä kysymystä, kuinka suuret nuo voimat ja varat ovat, sillä pienistä puroista kasvaa viimein väkevä ja mahtava virta, joka esteettömästi rientää eteen-päin, niin ett'eivät sitä voi mitkään tokeet tai sulut seisattaa. Surullista on sanoa, että meidän noin pitää taistella kaksinkertaista taistelua, mutta niin on maailman meno!

Yllä tamineensa kulut, Munterilla neljän laudan lomass' oli soukat sulut; tyyni, vakaa multaan mennen, niinkuin elon teillä ennen, kuoloss' urho tuskin muuttui, vauhti vain, se tietty, puuttui.

Tuo suuri aika, jolloin Kevättä ilmat soi Ja tunturit ja laaksot Jääkahleet yltään loi, Ja purot virroiks paisui, Ja sulut murrettiin, Ja hänkin oli myötä... Mut siit' on aikaa ... niin. Ja hiljaa kuvan luota Hän taaskin siirtyi pois, Ja näytti niinkuin maahan Suur kyynel vierryt ois, Mut silmiss' oli välke Kuin älyn kajastus, Ja otsaa ihmeenlainen Valaisi kirkkaus.

Niin, synnyin syytä, herjaa kantamaan myös sen päivän, jona heittäyivät veristymättä miehet Suomenmaan, ja ennenkuin lens' siihen luotikaan, jo Svean uljaan linnan pettäin myivät. Mut voinko murtaa minä sulut lain, anastaa ohjat kohtalon, heikko? Minunko nousta tuli? Minun vain? En noussut, siis niin virka tahran sain, mut vihall' älä muserra mua, veikko

Tahdotteko ajatella, mitä olen sanonut? hänen äänensä värähteli tukahdutetusta liikutuksesta, ja äkkiä, aivan kuin sulut, mitkä kauan olivat pidättäneet virtaa, olisivat särkyneet, tarttui hän intohimoisesti hänen käsiinsä ja kuiskasi: Jos sinä tietäisit, kuinka kallis sinä olet minulle. Minä olen rakastanut sinua ensi hetkestä, kuin näin sinut!

Ei aikaakaan, niin jo kulki päämme kohdalla, ja samassa vesi pauhaamaan rattaassa, ratas pyörimään kolajamaan: ja sulkulaudathan ne olivat sittenkin kiinni! Kovin tuo kävi meille ihmeeksi: kukas se sulut on nostanut, koska vesi on lähtenyt liikkeelle? No ratas se pyörähti kerran, pyörähti toisen ja pysähtyi sitten.

Pyhän Hengen saa he siellä Sitte vielä, Joka varmaan vakuuttaa, Ett' on täysi maksu tuotu, Anteeks suotu Kaikki, mikä rasittaa. Silloin sielu riemuin huutaa Eikä muuta Saata pyytää riemuissaan; Silloin elon virran juovat Vettä tuovat, Sulut kaikki avataan. Kalliosta autuutemme, Jesuksemme Kyljestä ne virtaavat. Anoa ja avuks huutaa Tulee, muuta Tässä vielä tarvitaan. Oma viisaus on tiellä.

Kuu lääkäri seuraavana päivänä tuli, tapasi hän minun raivoisassa kuume-houreessa. Minun kuvatusaistini oli paisunut, kuten virta, josta kaikki sulut ovat poistetut, mitä hurjimmaksi haave-lähteeksi.

Lasi toisensa perästä tyhjeni, täyttyi, taas tyhjeni ja täyttyi ... ystävykset katselivat menoa tuolla ulkona ja puhelivat entisistä muistoista ja hauskuuksista, joita ennen vanhaan yhdessä olivat viettäneet. Vähitellen olivat he joutuneet tuohon omituiseen tilaan, joka mielet niin pehmeiksi ja tunteellisiksi tekee, joka sydämmen sulut aukoo ja tunteen virtaukset höllistää ja kahleistaan päästää.

Päivän Sana

arvellaan

Muut Etsivät