United States or Rwanda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ensin nosti vähän päätään, aukaisi hiukan silmiään ja ikään kuin säikähtäin keikautti päätään vielä ylemmä ja kysyi: "Joko on joukot työssä?" "Työssä ... pyhä-aamuna." "Niin niin, pyhä-aamuhan se olikin. Vaan kävinkö minä illalla saunassa?" "Etkä käynyt, kun et joutunut." "Niin niin. No haehan, Kaisa, vettä, jano on tullut yöllä." "Kyllä. Nousehan ylös, että saapi rengitkin kutsua kahville."
Mutta säikähtäin kuin käärmeen pistoa, hylkäsi tämä tuon kaikkein mielestä edullisen ja loistawan tarjouksen; wieläpä pani hän sen niin pahakseen, että wetäysi pois seura=elämän piiristä kauwaksi aikaa. Tämäkös nosti ihmisissä monenkaltaista melua.
Nyt kynttilät loistivat kaikista kruunuista, ja valaistun kuusen ympärille kokoontuivat, isäntäväki ja palveliat, vanhat ja nuoret, ja kaikki yhtyivät veisaamaan hyvin tunnettua jouluvirttä: Enkeli taivaan lausui näin: Miks hämmästyitte säikähtäin? Mä suuren ilon ilmoitan Maan kansoille nyt tulevan. Joulukuusen ääressä luettiin Gerdan kirje.
Hänt' ihastuen menin kiittämään ja pyysin, vannotin, ett' edes kerran viel' armaan tyttölapsen luokse saapuis, jok' ei saa rauhaa, ellei jalkain juureen saa hälle tuoda kyynelkiitostaan. NATHAN. Kuin kävi? DAJA. Turhaa! Kuuro hän on meille, mua varsinkin vain katkerasti pilkkas... NATHAN. Te siitä säikähtäin... DAJA. Ei ensinkään! Ma joka päivä uudest' yritin ja joka päivä uutta pilkkaa kestin.
Kuuristui alas säikähtäin, kurotettuna kilpi, Aineias; yli lennähtäin selän taa ase tuima tunkihe tanterehen, vaan kilven, sankarin varjeen, rikkui vuota ja vaski; ja välttäen noin väkipeitsen hirmuissaan hän ol' itse, kun hiipoi niin liki heitto, lankesi kaamea yö yli silmäin. Vaan jo Akhilleus viiltävän miekan kiskaltain päin tuimana syöksyi, huutaen hirmuisesti.
Voipa kurjaa konnaa, kavaltajaa! Arkana kuin Kain hän kuljeskelkoon, Säikkyin haavan lehden vavahdusta, Pyytä säikähtäin, mi metsätieltä Pauhusiivin pyrähtääpi lentoon! Taivaan hurskas Herra, vainoo häntä, Niinkuin ennen rakastin ma häntä, Ja miss' ikään kuollessaan hän herää, Isänmaa ja heimot hältä kiellä!" Tuomas kuuli sanat, kauhuun hyytyi, Eikä isää hirvinnyt hän nähdä.
Herran airut lensi maahan syntisään, Riehui kalvallaan, kun Herra käski näin; Mullan lapsi turman jäljet nähtyään, Valkohengen kutsui *Kuoloks'*, säikähtäin. Korkee niittomies ei säästä. Kalvallaan Kaataa halvat ruohot, tammet korkeat; Suuret pienet, orjat herrat kaikki vaan Ankaraa ja voimakasta kammoovat.