United States or Papua New Guinea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ehdithän sinä sitten taas syksyllä siellä Helsingissä. En tiedä, ehken menekään Helsinkiin. Elä todella menekään, vaan jää tänne kotiin lepäämään laakereillesi. Ei niistä minun laakereistani ole leposijaksi. Kuinka ei? Voiko nyt mitään sen kunniakkaampia. Se on nyt minulle kaikki mitätöntä. Mitä tarkoitat? Mutta ei Robert ryhtynyt siitä selkoa tekemään. Sinä olet niin heikon näköinen, Robert.
Ja tuon tuostakin jätettiin jokin suurempi puu pystyyn käkien kukkumapuuksi ja kokkojen leposijaksi. Ylinnä muista liehui Panu ja hänen kiiltävä kirveensä välkkyi muita vinhemmin singotellen lastuja ympärilleen kuin myllyn ratas veden pärskyä. Niin oli hänen mielensä kiihkeä kuin sotilaan, joka voitollisena temmeltää pakenevassa vihollislaumassa sen viimeistä vastustusta murtaen.
Vaka vanha Väinämöinen teetti kirvehen terävän. Siitä kaatoi kasken suuren, mahottoman maan alisti. Kaikki sorti puut soreat; yhen jätti koivahaisen lintujen leposijaksi, käkösen kukuntapuuksi. Lenti kokko halki taivon, lintunen ylitse ilman. Tuli tuota katsomahan: "Miksipä on tuo jätetty koivahainen kaatamatta, puu sorea sortamatta?"
Päivä oli kuuma ja työ vaikeata; usein tapahtuikin sen vuoksi, että joku laiskemmista työmiehistä oikaisi selkänsä ja katseli haikealla mielellä pehmoista piennarta, joka oli kuin luotu leposijaksi. Mutta samalla hän pelokkaasti vilkaisi muutamaan harmaatakkiseen, vanhaan mieheen, joka näytti olevan jonkunlainen päällysmies.
Erään Djeba nimisen kylän läheisyydessä pysäytimme hevosemme, siinä kun oli runsasvetinen lähde, josta raikasta vettä viehättävästi kumpueli, ja suuret viikunapuut, joita oli kokonainen metsistö, tarjosivat suloista suojaa paahtavan auringon helteeltä. Paikka oli aivan kuin matkustavaisia varten valmistettu suurus- ja leposijaksi. Vatsan vaatimukset ja väsymys alkoivatkin jo hyvinkin tuntua.
Tuo ammottava hautakaan, joka oli heille viimeiseksi leposijaksi aijottu, ei näyttänyt jaksavan kaikkia niellä, eikä tuo ruumishauta näyttänyt miltään ruumishaudalta, vaan jonkummoiselta kanavalta. Väristen seisoi kalvistunut saattojoukko tuon kuilun partaalla, joista usea jo seuraavana sunnuntaina suistui tuohon kamalaan kuoppaan.
Mut leivästä ei kansa elä vaan, ei mesileiväst' edes tiedonkaan, vaan niinkuin päivän kumppaliksi suotu on vieno, valju kuu ja niinkuin puu on luotu heelmää antamaan, niin järjen siskoksi on tunne luotu ja hyöty kauneutta kantamaan. Ja ainapa vainion keskehen näin esi-raatajat entisaikain leposijaksi lintujen lentäväin puun vehreän jäädä antoi.
Tää kalpa välkkyy niinkuin salama, Min taivaastansa heittää jumalat Vihattaviaan musertamaan maahan, Tää Damaskussa olkoon muisto pyhä. Vaan, miehet Syyrian, on tullut ilta; Me marssikaamme yöksi Ramotiin. Ei enää meiltä kenkään sitä vaadi. Ket' olette te, säikähtäneet raukat, Te, joille Ahab runsaan leivän soi Ja teltit teetti leposijaksi, Te uskollisuutenne rikkojat?
ja joka tuohon keskelle ainoastaan yhen jätti koivahaisen, lintujen leposijaksi, käkösen kukuntapuuksi. Mikä huuto, mikä parkuna, mikä räiske ja rätinä siinä on mahtanut olla! Hirvittää sitä ajatellessakin, samalla kuin tulee sääli syyttömiä uhreja. Mutta eihän nouse osmon ohra, ei kasva Kalevan kaura, ilman kasken kaatamatta, tuon tulella polttamatta.