Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Hän seisoi pitkät ajat syviin, juhlallisiin mietteisiin vaipuneena. Ja kun hän vihdoin läksi eteenpäin, niin hän pidätti hevoset hiljaisiksi ja astui miltei varpaisillaan tuota vuosisataista, vaivankosteata, tuskanpyhää multaa. Viikon päästä tuli kirje ilmoitus että nuori emäntä oli synnyttänyt pojan. Ihmeellistä!
Ei hänelle kuitenkaan jäänyt aikaa punnita tunteitaan, sillä heti hänen suureksi ihastuksekseen astui hänen vaimonsa sisään varpaisillaan liihoitellen ja kävi istumaan eräälle tuolille siinä rivissä, joka oli lähinnä pöytää.
Oliko siitä pitkä aika vaiko äskettäin? Sitä hän ei tietänyt, ja tuo ajatus kiusasi, hermostutti häntä. Hän nousi hiljakseen katsellakseen lähemmältä tuota nukkuvaa ja hiipi varpaisillaan hänen luo. Se oli sama nainen, joka oli auttanut häntä hautausmaalla ja sitten pannut hänet vuoteeseen. Sen hän muisti nyt hämärästi. Mutta oliko hän nähnyt hänet vielä muualla, toiseen aikaan elämässään?
Niin tehtiinkin. Alina vei hänet perässään. Mamma tuli varpaisillaan jäljessä, viekkaasti hymyillen ja sormella varottaen olemaan hiljaa. He tulivat rakennuksen läpi pihaovelle, jonka yläpuoli oli auki, mutta alapuoli haassa. Tuolla se on, kuiskasi Alina innoissaan, ja työnsi Henrikiä katsomaan ulos.
Nähdessään Ainon istuvan pää käsivarsille vaipuneena, lähestyi hän häntä, sanoen: "no, joko olet tullut takaisin?" Aino ei liikahtanutkaan, ja Mathilda, joka luuli hänen nukkuvan, hiipi hiljaan varpaisillaan tuolin taakse ja kurkisti kirjaan hänen olkapäänsä yli.
Jälelle jääneet eivät toki epäilleet mitään: heidänkin silmänluomensa tuntuivat vihdoin lyijynraskailta ... tajunnan viimeinen säen sammui ... viimeinen juomalaulu keskeytyi puolitiehen ... pikari kirposi viimeisen juomaurhon kädestä ... ja kaikki oli hiljaa. Ruys hiipi kapteenin luo ... hiipi varpaisillaan, ikäänkuin olisi peljännyt herättävänsä nukkuvat. Mitä nyt? kysyi hän.
Hän meni varpaisillaan keittiöön, katsoakseen itse valkeaa, jos mahdollista tyttöä herättämättä. Mutta tämä ei nukkunut. Ensi näkemältä näytti tosin siltä. Hän istui vuoteensa reunalla, oli painanut kätensä kasvoilleen eikä liikahtanut. Tuontuostakin kulki väristys hänen ruumiinsa lävitse, kuten sillä, joka on nukkunut ylen uuvuksissa.
Itse hän oli aivan entisellään, puhuen tavallisella tyynellä äänellään, ei edes punaisia pilkkuja näkynyt enää poskipäillä. Mutta palvelijat puhuivat kuiskaten ja liikkuivat varpaisillaan he eivät voineet sille mitään. Kello yhdeksän aikaan kuului taasen rattaitten rätinää. »Höm Härmästä, pojat alamäki ja akka aisoissa!» hihkaisi isäntä portista sisäänajaessaan. He pysähtyivät keskelle pihaa.
Samassa lähestyi paikkaa varovaisesti ja varpaisillaan muuan merimiehen asuun puettu nuorehko mies, ikäänkuin peläten ilmituloa. Hänet nähdessään nainen hätkähti. Poika on kuollut! huudahti hän kovin levottomin katsein, jotka kuitenkin vähemmin kohdistuivat hänen pitelemäänsä hukkuneeseen lapseen kuin viimeksi saapuneeseen; tämäkin puolestaan ilmaisi suurta hätäännystä. Kuollut!
Hän pysähtyi kallioiden kohdalle tultua ja haki kiveä; hän löysi suuren kiven ja tuli varpaisillaan astuen tulen ääreen. Minä tulin vallan odottamatta esiin pistoli kädessä. Hän pudotti kiven maahan ja astui hämmästyneenä taaksepäin minua nähdessään. Meren rannalle tultuansa hän seisahtui ja huusi minulle: "Laiva tulee! laiva tulee! Laiva ei milloinkaan ole teitä löytävä!"
Päivän Sana
Muut Etsivät