United States or Andorra ? Vote for the TOP Country of the Week !
Elsan suureksi kummastukseksi oli talon nuori herra ylioppilas aina etunenässä, koettaen aina haastattaa Elsaa, vaan Elsan suu ei tahtonut sujua vastauksiin tuolle herralle, vaan hän sai enimmäkseen jäädä tyhjäntoimittajana seisomaan. Vihdoin tuli lähtö ja kaikki kapineet olivat kärryissä, Elsa vaan seisoi vielä pihalla.
Laulunpätkä, jota hän oli sepitellyt, alkoi sujua selvemmin ja selvemmin ja lopuksi hän puhkesi kovalla äänellä laulamaan geelinkielistä laulua. Usein jälkeenkinpäin hän lauloi sitä ja laulu tulikin aivan yleiseksi. Monet kerrat olen sitä kuullut ja se on vähitellen selvinnyt minulle: Tämä on laulu Alanin kalvasta: tuli sen karasi, surmaksi varasi, Alan ei henkeä myy sillä halvasta.
Iltasella kertoi Pekko kaikille ihmisille, ett'ei opettaja ollut niinkään hullu; kieli vaan ei tahtonut sujua, ei ollut hänellä muka oikein hyvä supliiki.
Työaika lyhennettiin ja ruoka-ajat enennettiin kolmesta neljäksi, mutta sitten pitikin työn sujua aika lailla. Eräänä päivänä tuumivat keskenään kaksi renkiä suovaa tehdessään tuosta uudesta olosta. He kyllä näkivät että Taavetti oli istahtanut mättäälle lähelle heitä huokaamaan, vaan eivät olleet huomaavinansa ja toinen kysyi: "Mikähän tästä talosta tulee?"
Ei saa sinulle tässä miehen kantturaa enää mistään, vaikka on jo etsitty ja koluttu kaikki miehen kahmut.» Paraana toran ja ärtyisyyden aikana saapui epätoivoinen Anna Liisa Hyvärilään ja tarttui oitis asiaan, kysyen: »Onko se nyt sen Ihalaisen meno ihan varma, tiedetäänkö täällä, kun sitä puhutaan?» Mutta talossa kun olivat kaikki äkeissään ja harmissaan, ei tahtonut puhe sujua.
Semmoiset usein joutuvat turmiolle. Aina on häntä sanottu hyväpäiseksi, mutta en minä sitä ole niin erittäin huomannut. Se näkyy vasta siitä, miten luvut ja tutkinnot Helsingissä alkavat sujua. Minä pahoin pelkään niiden menevän hitaasti. Mutta mikäs niillä semmoisilla hätänä, joilla on varoja. Hän voi viipyä vaikka kymmenkunnan vuotta Helsingissä.
Pyydän siis vain kiittää herra tohtoria. Ei kiittämistä. Illat käyvät niin pitkiksi joskus eikä aina tahdo työkään sujua. Tohtori onkin niin ahkera. Täytyyhän sitä olla, jos mieli mennä eteenpäin maailmassa. Johannes koetti puhua tahallaan niin, että hänen emäntänsä voisi ottaa osaa keskusteluun. Ahkeruus oli nykyaikaisen berliniläisen päähyveitä.
Minun paikkani oli kauimpana toisen pöytäsivustan päässä tehtaankirjanpitäjäin ja pikkupappein joukossa. Alussa oli tunnelma vakava, milt'ei juhlallinen, kuten sopiikin tällaisessa tilaisuudessa. Syötiin ääneti tahi puheltiin aivan hiljaa. Mutta vähitellen aterian kestäessä alkoi keskustelu sujua vilkkaammin ja kovaäänisemmin ja saada luonnollisen, iloisemman sävyn.
Matin äiti oli valmistanut jo illallisen valmiiksi, kun Matti tuli kotiin. Illallista syötyään ja vähän aikaa tarinoituaan alkoivat talossa jo nukkumaankin käydä. Hetken kuluttua jo useimmat talon väestä makasivatkin sikeässä unessa. Mutta Matilla se uni ei tahtonut sujua.
Raju myrsky oli noussut, niin että kuuli alinomaista natinaa ja räiskettä metsästä. Vaikka ei Matilla eikä minulla ollut halua nukkua, niin ei puhelu tahtonut vaan sujua. Oli sellainen mieliala kuin vaaraa jännityksellä odottaessa. Mitä pitemmältä yötä kului, sitä useammin alkoi ajatus noista kahdesta kyytimiehestä kirveineen tulla meitä vaivaamaan.