Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Kun minullakin olisi ollut ihmistenmoinen äiti, niin kyllähän minustakin olisi ihminen tullut, Matti! Mutta kun äitini on juonut aina, niin hän ei ole ikänä antanut minulle hyvän neuvon sanaa, että vain olisi itse saanut elää niin kuin halutti. Niin se talo on mennyt.» »Tuletko sinä, Esa, vai?» huusi Lomppi. »Odota! Mutta sen sinä, Matti, tiedät, että varas ja rosvo en minä ole ollut ikänä.
Tusse hyppäsi iloissaan, ja herra Kontio seisoi verannalla heiluttaen lakkiaan. Ptro, ptro, Rusko ja Oiva, seisokaa nyt! Hyvää päivää, Miina ja Mari noh Tusse lomppi, poikaseni, hyvää päivää, hyvää päivää! Etehisen ovi lensi auki, ja siellä jo Freedrik samalla oli äitiä syleilemässä. Tervetuloa, rakkaat, rakkaat lapseni! tervehti äiti.
»Tuleeko tauti päälle?» joku kyseli. »Niinkuin synti.» »Toranperän kylässä hypellään», tiesi muuan. »Todellako?» kysyi Levalan Lomppi. »Jos siellä hypellään, sitten on myöskin Taipaleen takaisia.» »Ihan varmaan.» »Niille tarvitsisi antaa hienoa puukömää.» »Oikein isän kädestä pitäisikin antaa!» »Minut ajettiin sieltä kerran pois makuuksilta ja se on vielä kostamatta.» »Ja sinä lähdit?»
»Ei sitä pidä vakuuttaa... Se oli minun mielestäni oikein komeaa veisuuta siellä Toivolassa eilen illalla», virkahti Esa. »Oliko se?» kysyi suutari silmät loistavina. »Oli se.» »Vai oli. Ottiko se niin kuin omaantuntoon? Mä kysyn nyt vain yksinkertaisesti.» »Omaantuntoon!» matki Lomppi ja nauroi. »Otti se», sanoi Esa. »Mutta mitä varten te sieltä pois lähditte?» »Noo, en tiedä.»
Mutta sitten kun te lähditte pois, minun yhtäkkiä nousi kiukut päähäni ja minä jo ajattelin, että vedänkö vasten leukoja Talvikosken Köpiä, kun se seisoi ja veteli virttä siinä toisten joukossa niin uskosta että...» »Siinä olisit nenäs polttanut», Levalan Lomppi nauraen keskeytti. »Kunko olisin Talvikosken Köpiä vastaleukoja vetänyt?» »Niin, olisit saanut koko joukon niskaasi.» »Minäkö?
Haava rupesi kipristelemään ja tuskallisen näköisenä alkoi muori viihdytellen heiluttaa kipeätä kättänsä. Yritti sen ohessa kuunnella puheita pihalta. Lomppi rupesi heti köntimään rattaille, johon heinäin päälle oikaisi pitkälleen. Esa seisoi miettivän näköisenä tuikeasti katsellen ruunaa, tuota laihaa, vanhaa konia.
Hevonen!» Esa tempaisi suitsista, istui rattaille, missä Lomppi oli nukahtanut, tempoi ohjaksista ja löi hevosta. Se lähti konkaroimaan mikäli jaloista lähti. »Mitä se nyt sanoi?» kysyi muori Matilta, tullen nurkan takaa. Matista tuntui kysymys enemmän utelemiselta, kuin äidin huolta ilmaisevalta.
Silmäin loiste rohkea ja tulinen, varsi jäykkä ja voimakas. Pysähtyivät. Lomppi jäi. Sanna seisoi, pyyhki hikeä kasvoiltaan, ei ollut huomaavinaan, ei näkevinään, Esaa, mutta odotti kuitenkin. »Tule!...» Esa tarttui Sannan käteen. »Hoh!» pääsi naiselta puoleksi kummasteleva, puoleksi ilakoiva hillitty huudahdus. Kuumeentapaisesti työnsi hän ympärillä hyöriviä syrjään ja tarttui Esan käteen...
Esa jätti vanhukset siihen ja lähti ulos kuin nuoli. Portailla tuli Lomppi vastaan ja sai palata siitä rattaille. Nyt sai ruuna hypätä uudestaan suutarin mökille. Lompin kysymyksiin ei Esa antanut mitään selvitystä. Suutarin pihalla hän käski Lompin odottaa niin kauan. Itse meni tupaan. Suutari otti hänet vastaan säteilevin kasvoin.
Päivän Sana
Muut Etsivät