United States or Guadeloupe ? Vote for the TOP Country of the Week !
Leski meni portaille heitä vastaan ja sanoi: »Myöhään tulitte, hän on nyt kuollut.» »Mitä sanotte, onko lapsi kuollut?» kysyi Iiri. »Ei, mutta äiti. En tiedä, ottiko tuo tapaus häneen niin kovasti, vai mikä lienee ollut, mutta hän kävi vain kovin huonoksi, vaikka tänne hierojankin toin. Heikko hän, vainaja, aina oli, mutta en minä hänessä mitään erinomaista vikaa muuten ole havainnut.
»Ei sitä pidä vakuuttaa... Se oli minun mielestäni oikein komeaa veisuuta siellä Toivolassa eilen illalla», virkahti Esa. »Oliko se?» kysyi suutari silmät loistavina. »Oli se.» »Vai oli. Ottiko se niin kuin omaantuntoon? Mä kysyn nyt vain yksinkertaisesti.» »Omaantuntoon!» matki Lomppi ja nauroi. »Otti se», sanoi Esa. »Mutta mitä varten te sieltä pois lähditte?» »Noo, en tiedä.»
Kaikkea tätä Trudchen kuulteli ääneti, sanaakaan vastaamatta; mutta jos oikein käsitämme hänen mielenlaatunsa, niin on suuresti epäiltävää, ottiko hän siitä sen käytännöllisen opin, jota äiti tahtoi hänen päähänsä panna.
"Teidän äitinne", jatkoi emännöitsiä niinkuin vasten mieltänsä "ottiko hän teitä pois Löytölastenhuoneesta? Kuinka vanha olitte silloin?" "Yhden ja kahdentoista vuoden välillä. Tämä on koko romaani, rouva Goldstraw!"
Mene, minä tahdon olla yksin! Babette meni. Sieltäpäinkö nyt tuuli puhaltaa? mutisi hän mennessään. No, pieni riita silloin tällöin tuottaa vain vaihtelua. Mutta olenpa talonpoikaispiika, ellen saa vastakäskyä tunnin kuluessa... Nyt jo? Vai niin. Kello soi. Babette, ottiko kreivi vaununi? Otti, teidän armonne. Hän oli tosiaankin siksi hävytön. Minä hänelle ne tarjosin.
Vasta puhumme me enemmän näistä asioista. KERTTU: Mitä? ALLI: Mitä se merkitsee, jos joku herra ottaa naisen viuhkan ja sanoo: Niin nuori ja niin paatunut. KERTTU: Ottiko joku herra sinun viuhkasi? ALLI: Otti. KERTTU: Ja sanoi siten? ALLI: Niin. KERTTU: Ja mitä sinä siihen sanoit? ALLI: Minä sanoin: Mitä te sillä tarkoitatte? Hän vastasi: Nyt teidän valtikkanne on minun kädessäni.
Ottiko neitonen kihlat, antoiko kultanen suukkosen?" Topias nosti leikkihaluisen pojan jalkaterilleen seisomaan, hypitteli häntä hyvän kuuron, hokien: "Otti ja antoi, otti ja antoi." Hehkeämielisenä palasi sihteeri matkaltaan. Voita oli hän ostanut alle keskihintojen ja luudanvarret oli saanut monta prosenttia helpommalla kuin isäntänsä.
Ottiko se mitä maksua vaivoistaan? En tiennyt tarjotakaan eikä minulla olisi ollut millä maksaakaan. Mitä tuo muuten? Mitäpäs tuo. Näki kaikesta, että ukolla oli hampaankolo täynnä, mutta ettei hän tahtonut päästää sitä sieltä, niin kauvan kuin vieras oli sisällä.
Mutta lopuksi jätin minä nämä järkeilyt kokonaan, minä innostuin, minä hehkuin, minä puhuin Ranskalle kuin toiselle isänmaalleni ja kuvailin tuon taivaallisen neitseen ilmestystä kuin ihmiskunnan parasta unelmaa. Kaikki silmät vettyivät, kaikki sydämet aukenivat... Ah! Se oli suurin hetki minun elämässäni. MAUNU TAVAST: Ja kuningas? Mitä hän sanoi? Ottiko hän suosiollisesti vastaan sanasi?
Lopulta sai hän kuitenkin vaivoin sanotuksi seuraavan kiitoslauseen: "Teidän Majesteettinne minulle osoittama hyvyys on paljoa suurempi tuen olisin ansainnutkaan, mutta koetan aina tästälähin tulla ansaitsemaan Teidän Majesteettinne osoittamaa luottamusta." Kuningatar katseli häntä tarkoin, silla hän saattoi hänen käytöksestään päättää, ottiko hän vastaan tuon nimityksen ilolla vai ei.