Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. toukokuuta 2025
Kumpanenkin tunsi, että tässä nyt aivan tahallaan viivyteltiin syrjäasioissa, kunnes emäntä vasten tapojaan puheliaalta näyttäen palasi suoraa tietä pääasiaan. Vai talon? Kehui alkavan ikäväksi käydä, kun ei ole mistään kotoisin. Niin, kunko ei ole mistään kotoisin? Emännän silmät kiiluivat, pöytään nojaten tuijotti hän miestään silmiin. Niin sanoi. Jaanu oli vähän ryypännyt. Missä sinä tapasit?
Saadaan se suo toki kuivatuksi jotenkuten muutenkin. Mitenkä muuten sinä sen saisit? Jos en minä saa, niin saavat pojat, kun varttuvat. Kunko varttuvat kun vanhin vasta viidennellä. Pitää kaikin mokomin vain lähteä linikkaan, jos kerran tohtorikin luulee sieltä avun lähtevän. Turha sitä oli enää parsia. Vaari tunsi, että asia oli ratkaistu. Hän oli saanut tietää, mitä tarvitsi.
Minä juon ja laulan, että: Markan se maksaa vinkkeliviina, tisleeristä ei moni tiedä; liköörillä on liika taksa, kun kolme markkaa putelli maksaa! Sinä olet päissäsi! No, näissä häissä pitää olla päissään! Miten sinun elämäsi on tuommoiseksi mennyt? Että kunko: juon ja laulan meuhaan ja pauhaan ja juon? Niinpä niin. Siihen pitäisi pitkältä tarinoida.
Mutta sitten kun te lähditte pois, minun yhtäkkiä nousi kiukut päähäni ja minä jo ajattelin, että vedänkö vasten leukoja Talvikosken Köpiä, kun se seisoi ja veteli virttä siinä toisten joukossa niin uskosta että...» »Siinä olisit nenäs polttanut», Levalan Lomppi nauraen keskeytti. »Kunko olisin Talvikosken Köpiä vastaleukoja vetänyt?» »Niin, olisit saanut koko joukon niskaasi.» »Minäkö?
"Minä se olen, ja tämä tässä on kreikan-uskoisten opettaja he, he," vastasi ukko viitaten vieressään seisovata. "Hupaista tavata teidätkin tässä. Emmekö jo eilen liene toisiamme nähneet?" "Kunko Hukkasen kanssa puhelitte?" Vanhus heitti lapion pois, otti piipun suustaan, tempasi, takkinsa ja tahtoi sen pukea päälleen; mutta ystävämme esteli häntä.
Taitaa tulla jo lopun parikymmentä vuotta, virkahti Jaakko Jaakon-Lauri kummallisen korkealla falsetti-äänellään, jota ei olisi ollenkaan niin turpeasta miehestä uskonut. Mutta taitaa olla vähän niinkuin vikaa sinussakin... Kunko olen maalle muuttanut? Kun asut niinkuin kyöpeli muurien ja telkien takana. Kuka tänne uskaltaa? Ettei tässäkin ole vain joku rotanloukku!
Vasta siellä pääsi puhe oikein irroilleen. »Hanna kulta, sano, mitä me nyt teemme?» tutkisteli Olga. »Kunko olemme ilman förkeliä.» »Niin, herran tähden, kolme nuorta tyttöä.» »Eikös Olga ole ihan hassu?» kysyi Betty. »Juuri kuin tuosta maailma nurin kääntyisi. Minusta vaan on hauskaa, että tulivat.» »Kyllä minustakin, mutta »
HUSSO. Et sinä ehkä antaisikaan Anna Liisaa kenellekään muulle? PIRKKO. En. En totta totisesti antaisi häntä kenellekään muulle pait Johannekselle. HUSSO. Et Mikollekaan? PIRKKO. Mikolle? Pyh! Hänelle nyt kaikkian vähimmän. HUSSO. Minkätähden hänelle kaikkian vähimmän? PIRKKO. Minkäkötähden? Kaikkea te kysytte. Ymmärtäähän nyt tuon. HUSSO. Kunko Mikolla ei ole taloa?
Kunko ei jää ruuanlaittajata? kysyi Pekka. Niinpä niin. Asiatapa arvelee; etkö sinä jo ole sen määräinen mies, että saat oman ruuanlaittajan, vai isääsikö odotat? Jospa ei sitäkään. Hullu olisitkin, jos sen otettavaksi heität. Ja rupea heti puuhaan tai jäät jälelle. Johan se tätä Hinttiä on taitanut mielistellä. Elä puhu Pekka joutavata, kielsi Hintti. Anna Pekan puhua, kehoitti Jahvi.
Päivän Sana
Muut Etsivät