United States or Belgium ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niinkuin Jannella olisi aikomus jättää teidät palkatta, tomppelit! RISTO. No, minä puolestani en juuri ole suuremmassa tarpeessa, mutta pahemmassa pulassa ovat nuoremmat, jotka ovat velkaa sekä räätälille että suutarille. LAURA. Niin, kuka käskee heitä velkoja tekemään sitten? Ei ole mikään sen vaarallisempaa nuorelle ihmiselle kuin velkaantuminen.
»Kyllä Jussista suutari tulee.» Lomppi pani piippuunsa. »Se on, tuo Lomppi, sellainen ilkeännahkainen, mutta ei sitä pelätä tarvitse», kuiskutti Esa suutarille. »Enkä minä juuri kesken pelkääkään», tuumi suutari. »Mutta, antakaahan nyt, suutari, viinaryyppy», alkoi Lomppi uudestaan. »Ei ole tässä viinoja.» »Köyhäpä sinä olet.» »Koskapa ne suutarit niin rikkaita lie olleet.»
Sinulla on hyvä iso-täti, mutta muista myöskin, että se sama täti on kaikessa tapauksessa kohtuudella ankarakin, ja kun sinulla ei ole vanhempia, täytyy minun ottaa äidin velvollisuus sinun ylitsesi. Lähdemmekö nyt suutarille?" laususkeli mummo. Matti myönsi, että häneen nähden kyllä voipi mummo tulla yhdessä suutarille, mutta varoitti mummoa mitään äkäisyyden oireita näyttämästä.
Vanha äiti oli saanut piian itselleen, jonka kanssa hän laittoi ruokaa ja hoiti heidän navettaansa, jossa oli kaksi lehmää, vasikka ja porsas. No, oli siinä pesässä elämää. Ihmiset olivat oikein pyörällä päin, kun he tulivat "Suutarille" käymään.
Luuli jo, että oli äsken omantunnon hereille saanut ja että Esa nyt jo tuskain kanssa palasi. »No, mitä nyt kuuluu?» kysyi suutari. Esa meni suoraan suutarin viereen. »Sinäkö olet kehoittanut Saviojan Villeä panemaan velasta hakemukseen!» »Minäkö?» »Sinä!» Esa antoi suutarille niin kovasti vasten leukoja, että tämä lensi tuolineen nurin niskoin.
Viemme lukijan erääseen ensinmainittuun lajiin kuuluvaan komeaan ravintolaan Baggeninkadun varrella. Sen kilpeen oli kuvattu mainio "Jerusalemin Suutari", lestikimppu selässä, vaahtoava olutkipponen kummassakin kädessä. Mieluista kyllä iäti janoiselle, iäti kuljeksivalle suutarille!
Mutta Pynnölän riihessä kertoi hän kummia uteliaille kuulijoille: eräs suuren suuri virkamies, lokomotiivi oli tullut suutarille tutkimaan Marin perustuksia; ja mitä kaikkea nyt saivatkaan ihmiset vielä kuulla ja nähdä! Mutta lyhyt oli herran käynti Sunkreinilla. Hän oli, puhuen asiansa suoraan, sanonut olevansa Marin isällinen ystävä.
KRISTO. Ja Topias itse perunamaata perkaavan näkyy. Mutta missä ovat poikansa, missä se harjastukkainen Esko? JAANA. Hiljaa! Ullakossa hän parhaallaan pukee itsiänsä sulhaiseksi. KRISTO. Sulhaiseksi? JAANA. Hän paikalla lähtee häihinsä Mikko Vilkastuksen kanssa. KRISTO. Asiasta tulee siis jotain? JAANA. Tulee kaiketi. Nyt kiirehtivät, koska suutarille käskyn käräjiin annoit, saadaksesi naimalupaa.
Osa palkkaa maksettiin hänelle kahdessa parissa kautokenkiä, mutta hän maksoi suutarille vielä lisää, jotta tämä tekisi semmoiset hänen Damilleen; itse hän nimittäin kävi aina avojaloin, ja ainoastaan harvoin nähtiin hänen kerran sunnuntaipäivinä menevän kengät jalassa kirkkoon. Paljon oli Avojalalla murhetta siitä, että Damista, tiesi miten, oli tullut kylän yleinen pilkan ja naurun esine.
Sitte oli se Kalle ottanut selon siitä, että "tyttö", se oikea laulava tyttö oli suostunut koko iäkseen rupeamaan torakumppaniksi muutamalle juopolle suutarille siellä kaukana sydänmaan kaupungissa. Kun Kalle vielä asettui asumaan paikkaan, jossa "tyttökin" asui, niin hän joka kirjeessään oikein realistisesti kuvaili, "millaiseksi paradiisiksi tuo tyttö olisi sinunkin kotisi tehnyt."