Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Pysähdyin ovenpieleen toisten taakse ja avonaisella silmälläni Galitzinia tarkastellen ajattelin itsekseni: »Hauskaa tavata taas, ruhtinas, sillä emmepä ole tainneetkaan olla näin liki toisiamme sitten kuin siellä Janakkalassa, jossa seinänraosta riihen ullakossa tarkastelin sinun ja armeijasi ohikulkua.
Jumalanpalwelus oli hywässä menossa, mutta kirkossa ei ollut monta henkeä; sen enemmän oli niitä ullakossa ja sen ympärillä, kuulemassa ja näkemässä jotakin uutta. Särkyikö sitten tuo kello, jolle Mönkön muori oli tuhoa uneksinut ja johon Tiitus niin lujasti luotti? Särkyihän se; ei kestänyt täyttä wuottakaan. Niinhän se oli Keron Heikin laita kuin monen muunkin kansalaisen.
Tutustumisemme tapahtui muutamana maanantai-aamuna heti jälkeen päivän nousun. Vanhempani olivat sunnuntaina tavanneet Pekan kirkolla ja pyytäneet häntä nikartelemaan meille. Pekka suostuikin tuumaan, ja seuraavana aamuna, kun minä vielä makasin parhaassa aamu-unessani eteisen ullakossa, alkoi laulun sävel tunkeutua korviini.
Risto arvelee, että hänen oikeastaan pitäisi vastaaman: "Ei mokomaa tuhmaa toista ollut;" vaan kyyneleet purskahtavat hänen silmistään ja, syvästi liikutettuna, kuiskaisee hän: "Ei toista niin hyvää ihmistä mailmassa ollut!" Huononpäiväisessä ullakossa, jonka särkyneiden ruutujen kautta tuuli vinkueli sisään, makasi noin neljäkymmentä vuotta vanha vaimo räsyisellä vuoteella.
Ullakko oli niin täynnä ihmisiä kuin yksikin jalka mahtui; olipa ulkona sisälle mahtumattomia monta wertaa enemmän kuin sisällä. Ullakossa olijat oliwat uuden saarnatuolin kimpussa. "No, mutta ei siihen joka paikkaan ole suorat höylät sopineet", arweli joku. "Sopipa tuohon tuommoiseen tahi oli sopimatta." "Minkälaiseen?" "Tuommoiseen halkolatoon."
Annikki oli pukeutunut ullakossa, pistäytynyt tupaan ja hiipinyt pankon nurkitse toisten tyttöjen taa uunin syrjään ja istuutui jauhinkiven laidalle. Mutta hänen uudet vaatteensa olivat huomiota herättäneet. Katsohan orjaa, aikoo tanssiin tarjoutua, sanoi Kylli, Ilpottaren tyttö, joka tyttöjen parvessa ylinnä keikkui. Poikain puolella valittiin kisain johtajaa. Kari kisakuninkaaksi! huudettiin.
Hänen kansallisena olemisensa väheni samassa suhteessa, kuin hänen hivuskoristuksensa eneni, ja puolivillainen hame oli jo aikoja sitte piilottaunut erääseen pimeään loukkoon ullakossa.
KRISTO. Ja Topias itse perunamaata perkaavan näkyy. Mutta missä ovat poikansa, missä se harjastukkainen Esko? JAANA. Hiljaa! Ullakossa hän parhaallaan pukee itsiänsä sulhaiseksi. KRISTO. Sulhaiseksi? JAANA. Hän paikalla lähtee häihinsä Mikko Vilkastuksen kanssa. KRISTO. Asiasta tulee siis jotain? JAANA. Tulee kaiketi. Nyt kiirehtivät, koska suutarille käskyn käräjiin annoit, saadaksesi naimalupaa.
Tuo oli katsomista ja miettimistä, niin rajatonta, niin sanatonta, niin tuiki tahdotonta ja niin kaikki käsittäväistä, hetkinen kuolleena-oloa ja elämätä kaikessa iankaikkisuudessa. Ullakossa asuvan köyhän tytön sielussa oli auennut kaikki ääretön elämä, kaikki ylevyys ja autuus, jota ihmisessä on, ja tämä ylevyys se ei kysele sukuperää, ja iäiset tähdet ne luovat loistoaan matalimpaankin majaan.
Ulkona oli pimeä, ja tuiskutuuli huoahteli kylmästi ullakossa, talikynttilä läähätteli kuin kuoleva viimeisiä henkiä vedellessään. Hän ei ollut nukkunut moneen yöhön. Isän raamattu oli hänen edessään pöydällä. Kuinka se oli siihen tullut? Kuka oli sen siihen hyllyltä siirtänyt? Hänkö? tietämättään. Hän avasi sen koneellisesti, käänsi auki kannen.
Päivän Sana
Muut Etsivät