United States or Saint Martin ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ullakko oli niin täynnä ihmisiä kuin yksikin jalka mahtui; olipa ulkona sisälle mahtumattomia monta wertaa enemmän kuin sisällä. Ullakossa olijat oliwat uuden saarnatuolin kimpussa. "No, mutta ei siihen joka paikkaan ole suorat höylät sopineet", arweli joku. "Sopipa tuohon tuommoiseen tahi oli sopimatta." "Minkälaiseen?" "Tuommoiseen halkolatoon."
Minä tein työtä yöt ja päiwät, tuskin jouduin sen wertaa uinahtamaan kuin lintu oksalla uinahtaa. Minä pesin, silitin ja ompelin, ja työtä oli yllin kyllin. Silloin olin wielä terwe ja nuori, ja jaksoin niin paljon, eikä puutetta ollut koskaan.
Kahdeksantoista wuotiaana oli Kaarina täydellisesti kehittynyt ja silloin ei yksikään neito paikkakunnassa wetänyt hänelle wertaa kauneudessa. Kun siihen wielä lisäksi tulee kristillissiweellinen, puhdas elämäntapa ja sitä seuraawa siweä käytös, jotka hänessä oliwat aina nähtäwinä, niin eipä ollut kadehtijoillakaan mitään, minkä olisiwat woineet hänelle moitteeksi lukea.
Eipä kaikki kotiwäkikään hywäksynyt hänen toimiaan, sillä toiset sisarukset mieliwät nurkua, että Heikki muka menettää talon yhteistä aikaa käsitöitä tehdessään ja lukiessaan. Tästä nurkumisesta pelasti Heikin hänen isänsä, sillä eräänä kertana semmoista nurkumista kuullessaan sanoi hän: "Semmoisia saatte olla puhumatta, sillä Heikki tekee kuitenkin kaksi wertaa työtä kuin te muut."
Jo Upsalassa ollessansa hän oli ilmoittanut halunsa sota=ammattiin; mutta isänsä, tylyyteen asti ankara mies, oli sen jyrkästi kieltänyt. Turussa tämä soturi=halu sai uuden muodon, joka warmaankin olisi ollut isälle, jos hän siitä olisi tiedon saanut, wielä monta wertaa inhoittawaisempi.
"Niinhän se on, niinhän se taitaa olla ... eihän se onnistu, ja nyt minun täytyy sanoa, ettei hän mennyt työnansiota hakemaan hän hän woi hywä Jumala hän ka karkasi", sanoi hän; ja samassa tuli hän kahta wertaa surullisemman näköiseksi kuin koskaan ennen. "Karkasi! miksikä hän karkasi?" "Sitä minä en woi sanoa miksikä hän sen teki, mutta niin hän kumminkin teki.
"Niinkö, wai? kuulitteko, mitä hän sanoi?" sanoi suntio ja mällisti toisen kerran. Sama temppu korwille. "Mitä nuo korwat tukoilla tekewät?" "Kuulitteko?" Mälli. "Ne mahtawat olla aika wesirakot." Pau. "Minun korwiini mahtuisi kaksi wertaa ääntä, eiwätkä ne sentään tukkoja kaipaisi." "Kyllä sinulla niitä on."
Pian oliwat tiet niin ummessa, ett'ei niistä metsilläkään tietänyt mitään; ainoastaan metsän halki polwekkaasti mutkailewa aukko osoitti tien suunnan. Aukeoilla ei tiennyt senkään wertaa tietä, mutta tottunut hewonen koki jalka=koperolla siinäkin tiellä pysytellä. Reki lauttasi ja heilui sinne tänne ja jos ei ollut aina waroisalla, kaatui se kummalle puolelle sattui.
Hän kannatti sitä mielipidettä ja puhui paljon siitä, kuinka ihmiset, eli oikeastaan kansa, ei ymmärrä sen wertaa, että älyäisi kiittää suurinta hywäntekijätänsä. Rowasti kyllä ei maininnut, kuka tuo kansan suurin hywäntekijä on, mutta puheet ja arwostelut oliwat siksi selkeitä, että ymmärsin rowastin sillä tarkoittawan omaa itseään. Tuo puhe tuntui mielestäni haiskahtawan marttyyrisaarnalta.
Sitten lähtiwät Oskari ja Lotta pois. Waltamaantien wieressä on pieni, punaiseksi maalattu tupa. Muita huoneita ei ole ensinkään. Tupa on yksinäisellä, aukealla paikalla, erään niityn laidassa, yhtään ihmisasuntoa ei ole pitkää wirstaa lähempänä ja kirkolle on kolme wertaa matkaa.