Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
Tituksen talon edusta. TAMORA. Täss' oudossa ja kolkoss' asussa Andronicusta vastaan käyn ja sanon Ett' olen Kosto, manalasta tullut Kamalain tuskiensa sovittajaks. Koputa huoneen oveen, missä kuuluu Hän julmaa koston tuumaa hautovan, Ja sano, että Kosto häneen yhtyy Tuhoomaan tuiki hänen sortajansa. TITUS. Ken häiritsee mua miettelyssäni?
»Nähneethän jo usein oomme, kuinka koko vuoden työn Kova onni kukistaapi, tulless' yhden hallayön; Mut ei silti mieli murru eikä murtua se saa: Kesää uutta toivokaamme, se voi kaikki parantaa.» »Kesä uusi koittaa vielä, vaikka kauvan viipyiskin, Kansa uusi nousee silloin, kansa mielin hehkuvin. Sortajansa sortamalla, onnehen sen käypi tie; Mutta riemuhuudot teiltä kadoksissa silloin lie.»
Vanloossa paloi nuoruuden rakkaus vienona, hillittynä liekkinä; hän oli astunut Draken taloon näkymätön seuralainen, Kosto, takanansa; hän oli, silmäistyään Agnekseen, kädenviitteellä käskenyt tämän seuralaisen astua kynnyksen yli; Agnes oli pelastettava ja hänen sortajansa syöstävä hänen omien himojensa valmistamaan hautaan. Kustaa Drake oli ylen jännittyneessä mielentilassa.
Päinvastoin hän oli niitten Hebrean sankarien kaltainen, jotka tuomarein hallitessa olivat eri aikoina johtaneet kansaa, kun se katkaisi kahleensa ja kukisti sortajansa hän oli niinkuin Ehud taikka Gideon taikka Jephtah. "Minun tekee suuresti mieleni kuulla enemmän teidän runoudestanne", sanoi Cineas. "Osaatko kääntää minulle jotakin, jonka kautta saisin jonkunlaista käsitystä siitä?
Silloin helkkyy herkkä luonnonkannel, Tuhatkielin laulaa virttä elämän, Tuhat luonnotarta kuuluu kaikkialta Elon antajaansa lauluin kiittävän: Kuohukoski vuorten valanteessa, Joka vauhkon lailla, vaahtosuuna, Kallion kieleltä kuiluhun syöksee Riemuten hurjasta leikistään, Kiittää mahtavalla laulullansa Kostajata julman sortajansa.
Silloin helkkyy herkkä luonnonkannel, tuhatkielin laulaa virttä elämän, tuhat luonnotarta kuuluu kaikkialta elon antajaansa lauluin kiittävän: Kuohukoski vuorten valanteessa, joka vauhkon lailla, vaahtosuuna, kallion kieleltä kuiluhun syöksee riemuten hurjasta leikistään, kiittää mahtavalla laulullansa kostajata julman sortajansa.
Kesä uusi koittaa vielä, vaikka kauvan viipyiskin, kansa uusi nousee silloin, kansa mielin hehkuvin. Sortajansa sortamalla, onnehen sen käypi tie; mutta riemuhuudot teiltä kadoksissa silloin lie. Riemuitkaatte rikoksista nyt te kansan sortajat, nythän valta teidän ompi, nyt te ootte voittajat. Tuhotöistä riemuitkaatte, teidän ompi hallayö, mutta seuraukset senkin poistava on kansan työ.
Maanantaipäivä oli siis kuin olikin lakkoviikon kamalin ja rauhattomin päivä. Ja myönnettäköön myöskin se, mitä ei yksikään ihminen valheeksi kykene väittämään, että työväki tänä kamalana päivänä maltillisuudellaan kahdesti saattoi sortajansa häpeään. Sellaisissa tilaisuuksissa kysytään ei ainoastaan kärsivällisyyttä, vaan myöskin anteeksiantavaisuutta.
Hänen kasvonsa synkistyivät ja hän sanoi: "Mitä sanoit? Olenhan ihminen niinkuin muutkin" "Olethan vaan Tintta-karhu", sanoi sortajansa. "Sanotko niin, sinä mokoma karso Matti?" sanoi Jaakko ja hänen silmänsä säihkyivät. "Minä saan puhua Tintta-karhulle mitä tahdon", sanoi sortajansa ja töytäsi Jaakon eteen, pudistellen nyrkkejänsä.
Sotaan kehoitus on heistä Rauhan häiriöksi vaan; Noin se viekas vihollinen Lumos heidät loitsullaan. Orjat uskoo orjuutensa Varsin vapaudeksi. Kahleitaan he katsoo kalliiks Vapauden pantiksi. Vihollisen, vainoojansa, Sortajansa, surmaajan Uskovat he ystävänsä Innokkaimman olevan. Elon antajaks he aivan Luulee myrkyn murhaavan, Pahan hyväks, yönkin päiväks Elämäksi kuolemaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät