Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Kun hanki kyynelehtii, Niin ole riemuinen, Taas kevät kaunis ehtii, Iloa tarjoten. Ain' ylistele Luojaa: Kaikk' ajat hauskat on; Hän eloamme suojaa, Sen viepi valohon. Luonnon kirja 1886. T
Ah! sit' en koskaan Tuntea saanut. .......... Yksin mä kuljin, Yksin mä lemmin, Yksin mä kärsein, Haikean haikeast'! .......... Yksin mä lemmin Kuolemassainkin. Oi äiti, oi äiti! Vie minut täältä Mailmasta luokses Kiusauksesta! .......... Välkkyvä liekki Tomusta kutsu! Pimeydestä Valohon nosta! Kamala ukkosen jylinä, joka kajahteli koko linnan lävitse, keskeytti hänen lauluansa.
valohon henkisehen täyden Lemmen, Totuuden rakkautehen riemu-täyteen, ilohon, joka auvot kaikki voittaa. Molemmat sotalaumat Paratiisin näkevä oot, ja toisen sellaisena kuin näät sen jälleen viime tuomiolla.» Salaman äkkiliekin lailla, joka niin sattuu silmään, että katoo kyky valoa nähdä voimakkaampaa siltä,
Ja muistanut tähtipoikia olen ma silloin, ja monta muuta myös: »Ja vaikka ma mieron polkuja polen, niin polkevi monta muuta myös.» On kaunista kulkea talosta talohon, runot lausua takkavalkean valohon, ilon pilkettä pirtteihin luoda, ja kenties sortua Suomen salohon.
Siks heti kuin ma heidät nähnyt olin, vain valhekuviks heitä luullen, käännyin ma katsomaan, ken moiset heijastutti. En mitään nähnyt; suuntasin nyt katseen valohon armaan saattajattareni, mi hymyellen pyhin silmin loisti. »
Kas tässä kättä, kansani, sä joukko tarmokas! Sun kanssas tahdon toimia ja kuolla puolestas, Jos aiot pelkäämättä vain sä käydä taistohon, Ja luoda silmäs vapauteen ja hengen valohon. Ei nykyaian sortaja voi saada laulajaa, Sen kunnian saa sorrettu ja oikeus sen saa Ja jalo hän, ken kansoaan vain hiukan auttaa voi: Hänelle suista satojen myös siunausta soi.
En mitään nähnyt; suuntasin nyt katseen valohon armaan saattajattareni, mi hymyellen pyhin silmin loisti. »
Synkkä polku Suomen kansan; harvoin loisti tähtikään, Avun-huokaukset hukkui epätoivon pimeään. Kova onni kansaa murti, epäilykseen syöksi sen; Mut ei syöstä voinut tieltä oikeuden, totuuden. Nyt on päivä koittanunna, Suomen kevät alkanut, Suomen kansa herännynnä, valohon jo astunut. Mikä öinen valta voisi nyt sen saada horjumaan Taistelussa eestä maansa, eestä rakkaan ruhtinaan?
Kööri: Valohon, valkeuteen sa nouse, henki, Koroita lentos avaruutehen, Mut muista ett' on voima ylhäinenki Vaan laina lähteest' ikivalkeuden. Kööri: Oi Herra, kaikki maat Sun voimaas ilmoittaapi, Iki=kiitosta maailma Sulle soikohon, Ennen aikojen alkua valtas kohoaapi Ja ainiaksi kiitos, kunnia Sinun on.
valohon henkisehen täyden Lemmen, Totuuden rakkautehen riemu-täyteen, ilohon, joka auvot kaikki voittaa. Molemmat sotalaumat Paratiisin näkevä oot, ja toisen sellaisena kuin näät sen jälleen viime tuomiolla.» Salaman äkkiliekin lailla, joka niin sattuu silmään, että katoo kyky valoa nähdä voimakkaampaa siltä,
Päivän Sana
Muut Etsivät