Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Poskensa hehkuivat ikäänkuin kuumeessa olevan sairaan, ja hän painoi ne pakkasesta kylmettyneeseen akkunaan ja rupesi sitte itkemään. Hänen sydämmensä pehmeni, ja hän ajatteli itseksensä: »Paavo on kumminkin paras ystäväni; miksi pahoitin hänen mielensä? Toiste en sitä tee, mutta miksi hän aina minua nuhtelee, juuri kuin olisin lapsi vielä!»
Jos pidettäisiin rahat ja paalit tai vaikkapa vain rahatkin niin saisi niillä talvikammarin tuvan kylkeen ... saisi raukka oman olinpaikkansa, ei tarvitseisi ukkojen tupakansavussa yskiä.... Miksi ma hänelle kiukuttelin ja pahoitin mielensä....
Voi, että minä nyt pahoitin sinun mielesi noin! Oikein kirvelee syntistä sieluani. Pikku, herttainen muru, elä ole milläsikään enää, näes, minä jo lykkään katumusta. Nyt jos pappa olisi täällä, minä olisin hänelle niin hyvä, niin hyvä, niin että! Ainoastaan sinun tähtesi, kulta nupukka. HANNA. Lupaatkos olla? Sinä rakas, hyvä Jussi, tiesinhän, että sinä pohjalta olet vallan toinen.
Minä pahoitin hänen mielensä, mutta en minä sitä olisi tahtonut tehdä enkä luullut hänen noin kovasti pahastuvan.» Hilja kertoi nyt ystävällensä, mistä Paavo oli suuttunut, ja Alma vastasi: »Kyllä hän vielä leppyy, mutta sinun täytyykin häneltä pyytää anteeksi, sillä sinussa syy oli. Oi Hilja, varo, ettet kadota hänen ystävyyttänsä eli rakkauttansa, sillä se on totinen.
Siis, kursaamatta, parhaaks katson, että Nyt kättä paiskaamme ja eroamme; Te käytte, minne työt ja halut kutsuu, Näet haluja ja töitä jokaisella On tavallansa, minä, halpa raukka, Käyn rukoilemaan. HORATIO. Sekaista, hurjaa puhetta on tuo. HAMLET. Jos teitä pahoitin, sit' oikein kadun, Sydämmest' aivan. HORATIO. Ei, ei pahaa mitään. HAMLET. Nimessä pyhäin! pahaa on, Horatio, Ja paljon pahaa.
Enhän toki, jos et vain sinä. Olin eilen taas niin paha ja kärtyisä ja pahoitin mielesi ... vaan elä siitä välitä ... se tulee tuo mieli aina, kun minua peloittaa enkä minä voi itseäni voittaa, mutta elä sinä sitä enää muistele. Enhän minä, rakas ystäväni ... ymmärränhän, että mielesi voi murtua ... mutta kyllä päivät vielä pitenevät, ja maailma valkenee.
En, en ... minä en erehdy ... minä olen vain erehtynyt siinä, että niin kauan olen sitä pidättänyt, niin kauan ollut ymmärtämättä itseäni ja teitä ... te ette saa enää epäillä minua ... ettehän? En... ja hän ojensi hänelle kätensä vakuudeksi siitä, että hän uskoi. Ja annatteko anteeksi, että eilen pahoitin mielenne? Elkää nyt sitä enää ajatelko!
Päivän Sana
Muut Etsivät