Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. syyskuuta 2025
Ja nyt hän purjehtii kotia? IIVARI BODDE. Niin varmaankin. Kallis lasti mukana, Iivari Bodde! IIVARI BODDE. Jyviä ja kankaita, luullakseni. NIKOLAUS PIISPA. Ja yksi kirje Skule jaarlilta. Kellenkä? NIKOLAUS PIISPA. En tiedä; siinä oli kuninkaan sinetti Herra piispa, onko niinkuin sanotte? IIVARI BODDE. Silloin minun kohta täytyy ! Dagfinn Bonde!
Vitiges oli lähdössä ystäviensä ja sotajoukkojen päällikköjen kanssa erääseen joen rannalle pystytettyyn telttaan. Silloin tuli esille roomalaispukuinen mies, näköjään hyvinvoipa porvari, ja kyseli innokkaasti kreivi Tejaa, Tagilan poikaa. "Minä olen Teja. Mitä sinulla on asiaa, roomalainen?" kysyi tämä. "Tahdon vain jättää sinulle tämän maljakon. Kuten näet, on sinetti aivan eheä."
No, aukeaako se vai ei? KALLE. Ei eihän se siltä tunnu. PUMMI. No, semmoisia tyhmyyksiä! Sitähän minä ajattelinkin! Nyt minulla taas on uusi vaiva. Missä sinetti? Kuulkaa, herra vallesmanni KALLE. Herra vallesmanni, minun täytyy päästä tuohon kaappiin. KALLE. Siellä on siellä on . Ah, minä tulen hulluksi! PUMMI. Mi-mikä teitä oikeastaan vaivaa! KALLE. En tiedä itsekään hermoni.
»Tunnetko tämän sisällön», kysäsi hän äkkiä. »Näettehän itsekin», vastasin, »että sinetti on ehyt.» »Näen kyllä», sanoi hän, »mutta miksi sinä tänne tulit?» »Kirjettä tuomaan.» »Vai niin. Mutta epäilemättä on sinulla ollut joitakin toiveita», jatkoi hän viekkaasti. »Myönnän todellakin toivoneeni varakkaiden sukulaisteni, joita minulla kerrottiin olevan, auttavan minua.
Nyt herra kuningas, nyt luullakseni ovat kaikki todistukset tarpeettomia! DAGFINN BONDE. Niin, nyt, arvatakseni, tunnemme jaarlin mielen. Suvaitsetteko antaa kuninkaansinetin Iivari Boddelle. Hookon, ole minulle lempeä ja armollinen isäntä! Tässä on kuninkaan sinetti. IIVARI BODDE. Tämä siis oli oleva pitojen viimeinen ilta.
Silloin oli kuitenkin kaikki muuttunut; särjetty sinetti houkutteli minua tutkimaan sen sisällystä, vaan sitä en kuitenkaan tohtinut tehdä Ilsen luvatta ja laskin senvuoksi kirjeen vastaiseksi pöydänkulmalle. Isäni osoitteen, jota tahdoin tietää, olin pian löytänyt. Nopeasti avattuani viimeisen kirjeen luin juuri hänen nimensä alta: "Kauppahuone Claudius, n:o 64, K ssa."
Mutta sitte hänet valtasi selittämätön huumaus: tuo punainen oli syvimmän ja salaperäisimmän ystävyyden salaperäinen sinetti hän joi kiihkeällä suutelolla veripisaran ja unohtui siihen suuteloon, toivoen että maailma olisi sinä hetkenä hukkunut. Eikä hän voinut enää sanaakaan sanoa, eikä tietänyt pitikö hänen olla vai mennä.
Minä, Viljakka Pouttu, olen Pohjan Pirkkalaisten päämies, itse Lapinkävijäin valitsema ja Ruotsin hallituksen vahvistama". Näin sanoen hän otti povestansa nahkaisen kirjoituksen, josta killui iso vahainen sinetti.
HOOKON. Että hän kieltää minulta veron? SKULE JAARLI. Tiedän. HOOKON. Ja onko se totta, herra jaarli, että tänään olette lähettänyt kirjeen hänelle? SKULE JAARLI. Kuka sen sanoo? IIVARI BODDE. Minä sen sanon. DAGFINN BONDE. Jostein Tamb ei uskaltanut kieltäytä sitä ottamasta, kun siinä oli kuninkaan sinetti.
MALVOLIO. Olette, neiti, mulle väärin tehnyt, Niin julki väärin. OLIVIA. Minäkö? En suinkaan. MALVOLIO. Olette, neiti. Lukekaa tää kirje; Käs'alaanne te ette kieltää saata; Kirjoittakaahan toisin, jos sen voitte. Sinetti teidän on ja piirteet kaikki, Sit' ette kieltää voi.
Päivän Sana
Muut Etsivät