Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
1 NOITA. Muut kaikki ma luonani kannan. Joka sataman ja sopen, Kaikki ilmansuunnat lopen Kiertäen ne kaartavat. Heinäks hänet kuivatan,
Ja katso jos lienen pahalla tien, niin saata minua ijankaikkiselle tielle. Ja Jumala kuulee meitä ja täyttää rukouksemme. Sadekuuroillaan ja rajuilmoillaan hän etsiskelee sydämiämme, puhdistaa ja uudistaa joka sopen.
Se on varsinkin siihen nähden suuri, että sen jälkeen voi taas vielä häiritsemättömämmin antautua olemiseensa. Joutessaan kulkee kannella ristiin rastiin, käy joka sopen, tarkastaa kauan mastoja, nuoria ja nuoraportaita. Niiden lävitse tuijottaa kaiteeseen nojaten laineeseen, joka ulkonee laivan sivusta ja katkeaa vaahtoiselle harjalle.
Melkein joka pöytä suojeli jotakin koditonta olentoa; nämä katselivat kieroon vastatulijoihin, kuin koirat koppeloistaan. Vihdoin löysivät he tyhjän sopen, jossa voivat olla tuulen suojassa. Vaimo ryömi sinne, mutta ei paneunut likaiselle laattialle, vaan istautui lapsi sylissä nurkkaan.
Tästä hetkestä alkaen ensimäisiin syyskylmiin asti kuningatar ei enään herkeä toimestaan: hän munii ravintoa nauttiessaan ja nukkuu jos nukkumisesta voi puhua muniessaan. Tästä alkaen hän edustaa tulevaisuuden kuluttavaa voimaa, joka anastaa jokaisen sopen mehiläisten yhteiskunnassa.
Kuitenkin oli matkasta se hyöty että minä opin tuntemaan tämän sopen laajasta seurakunnastani. Mutta Herra Jumala, joka voi tehdä yhden ainoan sanan, oikeaan aikaan lausuttuna, hedelmää kantavaksi monelle sielulle, voi myös kyllä kasvattaa hedelmän, ihanamman kuin me voimme uskoa, siitä siemenestä minkä me heikkoudessa kylvämme.
Kuudentena päivänä jätti hän kuitenkin vuoteensa ja alkoi kuljeksia ympäri saarella, jossa he sinä hirveänä päivänä, jolloin pakenivat Bumbireestä, olivat löytäneet turvapaikan ja lievitystä huolissaan ja jossa nyt puolet retkikunnasta aikoi viipyä noin kuukauden ajan. Sotaväestön nuoremmat jäsenet tunsivat joka kolkan ja sopen saarella ja olivat oikein mieltyneet tilapäiseen kotiinsa.
Aurinko valaisee joka sopen, kirkastaa joka kolkan, mutta vaikka katsot, et mitään näe, sillä valo verhoo vaippaansa maan ja kannot ja kivet ja mättäät ja kaiken, mikä niiden päällä on ja mitä niiden kupeella piilee.
Sääli, sääli kaikkia ihmisparkoja, jotka eivät saa sitä! Minä saan rakastaa ... rakastaa ... saan pienen kodin hoitaakseni ... voi, miten siistinä minä tulen pitämään sen ... jok'ikisen sopen puhdistan ... palvelijaa emme ota ... minä laitan itse ruuan ja siivoan ... hänelle! Ja sitten pienokaisia, joita saan rakastaa ... rakastaa. Luuletko, että on toista niin onnellista ihmistä kuin minä?"
Minkä helkkyi heimon kannel, sen helkkyi suruja heimon, minkä kynti kansan aatra, kynti käärmehen-kähyjä, minkä kaikui naisten nauru, senp' on soi sopen himoja, min iski urosten miekka, sen teki salatihuja. Murahtivat muukalaiset, kansat outojen ovien: "Herja on heimo tuntureilla, suku kehno suonperillä! Orjaksi omansa, kellä mieltä ei vapahan miehen!" Löivät maahan maan-katalan.
Päivän Sana
Muut Etsivät