Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Vain talvihorrokseensa valmistautuva karhukin tyytyy imemään ainoastaan omia käpäliään. Suomalaisen kansallisenkin sivistyksen voimalähde ei ole sulkeutumisessa europalaisilta hengenvaikutuksilta, vaan päinvastoin avautumisessa niille, antautumisessa niiden hedelmöitettäväksi.
Nyt, pennun-syömä karhukin kun piilee, Ja leijona ja ahnas hukka nahkaans' Ei kastele, hän avopäin vaan kirmaa, Kaikk' alttiiks pannen. KENTIN KREIVI. Mut ken häll' on myötä? RITARI. Vaan narri, joka leikiks koittaa kääntää Nuo tuskat haikeat. KENTIN KREIVI. Ma teidät tunnen Ja, luottain tuttavuuteheni, teille Asian tarkin uskon.
Jyrkkä saarento, jonka päällä sen muurit ylpeinä seisovat, Aar'in nopeat ja kirkkaat laineet, jotka kuohuen sitä syleilevät, sen taivaanranta täynnä ikuista lunta, itse karhukin, josta se nimen sai, ja jonka kuvaa joka askele muistuttaa, kaikki yhdessä antavat sille tuon säännöttömän, karkean, ja mahtavan ulkomuodon.
Sen nahka on arvokas, siitä kun saapi hyviä matkaturkkeja y.m. Hukka, karhu ja repo. Kerran hukka kulki kotiinsa Ilvolan taustalle. Sinne oli repo ja karhukin keräytyneet, ja heidän yhteinen ohrahuhtansa kun oli paraiksi joutunut, niin käytiin korjaamaan eloja.
Kun ei keittämänsä puuro ollut hänestä hyvänmakuista, luuli hän syyn olevan keittäjässä ja läksi, niinkuin karhukin, saamaan neuvoa revolta. Niissä mielin otti hän puuron aineita mukaansa ja kulki revon kotiin, jossa parhaallansa oli puuropata liedellä kiehumassa. Tämän nähtyänsä pyysi hukka revolta luvan keittääkseen hänkin samassa kohdin, että hän siihen työhön oppisi.
Iikka ei ollut päästänyt Anteroa sivultaan; nyt hän pahastui ja toruen sanoi Yrjölle: »Yksin metsän karhukin itkee, kun menettää pentunsa, mutta teidän sydämenne on niin kivikova, ett'ei minua ollenkaan kummastuttaisi, jos te vielä tänä surun hetkenäkin osaisitte laulaa iloisen laulun.» Yrjö hymyili. »Oikein te sanoitte, Iikka; kun muut itkevät, silloin laulaa Yrjö Härkman.
Ja vaarallista on pienten lasten talvi-iltoina liikkua yksinään ulkona, milloin susia on kuuluvissa. Muutamia vuosia takaperin kuului länsi-Suomesta kamalia kertomuksia siitä, miten sudet olivat saaliikseen temmanneet pieniä lapsia. Nälkäisenä voipi väkevämpi susi syödä heikomman toverinsakin. Karhukin saattaa susilauman ahdistaessa joutua alakynteen ja jäädä näiden petojen saaliiksi.
Varsin nähdäkseni sitä kävin minä vast'ikään Mikon asunnolla, mutta en saanut kuin vilahdukselta vaan koko petoa nähdä, se kun oli niin vihainen, että oli silmät päästäni syödä." Hukan kertomuksen kuultuaan halusi karhukin tätä näin ihmeellistä eläintä nähdä. Vanhan vihansa unhottaen alkoi hän repoa puhutella, sanoi: "etkö, Mikko, veisi minua sitä sinun vierastasi katsomaan?"
Päivän Sana
Muut Etsivät