United States or Northern Mariana Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
GLOSTER. Siis omin silmin nyt sen tuhot nähkää: Lumottu näin, kas, olen; kätenikin On, näet, kuihtunut kuin kuiva rönsy; Edwardin vaimo hän, se ilki noita, Ja kätyrinsä Shore, tuo rietas portto, He näin mun rienanneet on taioillansa. HASTINGS. Jos tuon he ovat tehneet, jalo herttua, GLOSTER. Jos! Sinä hoimija sen häijyn porton, Sanotko: jos? Sin' olet kavaltaja: Pää poikki tuolta!
Moiset on tehnyt hän teot, joita, ma luulen, akhaijit kauan muistelevat; tuhot niin isot meille hän tuotti. 52 Vaan mene valkaman äärtä ja Idomeneus sekä Aias kutsuos joutuisaan; jumalaisen Nestorin luo taas käyn minä, pyydän nousemahan, luo ehkäpä lähtee vartioparvien reippahien, siell' antavi ohjeet.
Se tiedetään; ei mitään siitä. Mutta Kun kirjeessänne kerrotten nää tuhot, Kuvatkaa minut sellaiseks kuin olen, Rumentamatta, kaunistelematta.
Soita meille soitot sorjat, soita sankarisuvusta, joka valvovi alati, torjuu tuhot tulemasta, varjelee Kalevan kentät." "Sano sananen, Marjatan poika. Tännekö pysähtyä pitäisi?" kyseli tuosta Päivän poika. Mutta synkäksi oli himmentynyt Marjatan pojan katse, kun hän Päivän pojalle lausui: "Ei ole tuolla Päivän pojan paikka, urosten itkusuiden seassa.
Jos sinä päivänä ois, jona ensiks silmäni aukes, riehuva tullutkin väkipuuska ja pois minut vienyt vuorten keskeen tai meren tyrskyyn meuruavaiseen aaltojen ahmata, ennenkuin tuhot nää minä tuotin! Vaan ikivallat kosk' ovat nää pahat sallimat säänneet, josp' edes uljaamman minä miehen puoliso oisin, pilkka jok' ihmisien ei ois, ei syy monen moitteen!
temuaa ... ei pysy pojan käissä ... tekee tuhot ... ei se sovi orit vetohevoseksi ... ruuna siivo ... tyytyväinen ... niin on ruuna ... niin on..." Niin käy puhe. Kone jytkyttääpi yhä samaan verkkaisehen tahtiin. Poiketaanpa joskus laitureihin. Joku tulee, useampi menee. Laiva tyhjeneepi vähitellen. Matkamiehen, kaupungeista tulleen nyökähtelee pää.
Rantaan siin' uros, aaluva Zeun, tamariskia vasten keihään jätti ja kuin joku kuoloton karkasi virtaan paljain miekoin vain tuhot hirveät aikoen tuottaa.
Surkean surman saatte te, kunnes on suorana kohlut surmatun Patroklon, tuhot suuret akhaijien, joita lannistitte te laivojen luo, minä kons' olin poissa." Noin hän huusi, ja tuimistui kovin tuosta jo virta miettien mielessään, miten estäis aimon Akhilleun kamppailusta ja myös tuhost' auttais iliolaiset.
Karhua likinnä on susi Euroopan suurin ja väkevin petoeläin. Ja sen tuhot ja hävitykset ovat paljoa suuremmat kuin karhun. Se on niin väkevä, että se juostessaan jaksaa kantaa lampaan kidassaan. Sillä on hyvin kolkko olento ja ulkonäkö, mutta tarkka kuulo, näkö ja hajuaistin. Nälissään ollessaan on se hyvin saaliin himoinen, kavala ja rohkea.
Mut kansa, jota tuhot löi, mi luopui kiistoistaan, jos harventuikin, murru ei, vaan herra on tän maan. Eloa vaatii kärsimys tää tuhatvuotinen: »Eloon tai kuoloon!» huudamme. Kaikk' kansat kuulkoot sen! Turhaanko verta vuotaneet niin monet rinnat ois, ja turhaan miehet isänmaan ne tuskiin riutui pois? Turhaanko järki, jäntevyys ja tahto tahraton jäis kiroukseen kitumaan? Se mahdotonta on!