Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Soita meille soitot sorjat, soita sankarisuvusta, joka valvovi alati, torjuu tuhot tulemasta, varjelee Kalevan kentät." "Sano sananen, Marjatan poika. Tännekö pysähtyä pitäisi?" kyseli tuosta Päivän poika. Mutta synkäksi oli himmentynyt Marjatan pojan katse, kun hän Päivän pojalle lausui: "Ei ole tuolla Päivän pojan paikka, urosten itkusuiden seassa.
Hän tuomaripöydästä vietiin pois hän, kansan mies, joka oikeutta säätää ja muillekin jakaa ties, ja oli kuin Suomesta sortunut ois lujin turva lain, väkivalta ja vääryys jäljelle jäänehet vain. Hän tuomaripöytähän istuu taas mut hallitsemaan, hän, oikeuden vartija, kalpa nyt kansan ja maan, hän valvovi siinä kuin harmaja paas, vakavarma niin, teräskatse kantava myrskyihin kaukaisiin.
Ei koskaan, ei! Tää aurinko uus Valon voimalla tunkevi pilvestä taas Ole huoleti, kansa, on turvassa maas: Nyt valvovi itsetietoisuus. Tää itsetietoisuus se lämmön loi Ja uusi aika raittiin ilman toi Ja näin sai vihdoinkin mun kansan huomen.
Ravenna seisoo kuin jo vuodet seisoi; sen päällä valvovi Polentan kotka, min siipi koko Cerviankin peittää. Se kaupunki, mi kerran kauan kesti, ja monta ranskalaista suisti surmaan, nyt kyntten vihreäin on vallitsema. Verrucchion Hurtat, vanha ynnä nuori, nuo, jotka pitivät Montagnan pahoin, hampaitaan käyttää, miss' on käyttäneetkin.
Ravenna seisoo kuin jo vuodet seisoi; sen päällä valvovi Polentan kotka, min siipi koko Cerviankin peittää. Se kaupunki, mi kerran kauan kesti, ja monta ranskalaista suisti surmaan, nyt kyntten vihreäin on vallitsema. Verrucchion Hurtat, vanha ynnä nuori, nuo, jotka pitivät Montagnan pahoin, hampaitaan käyttää, miss' on käyttäneetkin.
"Muista Helena", sanoi Cineas, "mitä seuraa samassa laulussa; lohduttakoon edes tämä sinua, jollet tahdo uskoa, mitä minä olen vakuuttanut; sinä tunnet nämät sanat yhtä hyvin kuin minä: "Oi lapsi, pelkosi poista! Zeus valvovi korkealla, Jumalallisin silmin nähden Ja halliten taivaan ja maan." "Zeus!" lausui Helena surullisesti; "voi! siinäpä vastus onkin.
Kai siellä hän kotini alla yhä valvovi yksinään, ja kuusten hän hiljaa kuulee yli huojuvan harmajan pään. Ei ain ole töllissä tässä hän istunut iltojaan, hän kaukana syntyi ja kasvoi, monen matkasi meren ja maan. Hän ollut on oppinut herra niin kansan kaskut ne ties hän tehnyt on merillä töitä, joita tee ei joka mies. Syysmyrskyllä tänne hän saapui yön ajona, yksinään.
Montapa kertaa luoksemme tullut illalla leikkihin ihminen on, leikkinyt täällä, suukkoja saanut, kylpenyt kanssamme virroissa myös. Illan hän leikki, toisen jo itki, ett'emme lempeä tuntea voi aamulla läksi kaihoa kantain, päivät mi nukkuu ja valvovi yöt. Tuostapa paljon impiä metsän ihmiset syyttävät meidänkö syy? Suukkoihin miks' ei ihminen tyydy, ilman ei lempeä leikkiä voi?
Päivän Sana
Muut Etsivät