United States or New Zealand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sillä hinnalla kelpasi kuletella tervaa.» »Jo vain. Kunpa olisi nykyään kaksikymmentäkään pysyvänä hintana, niin johan tuota tyytyisi siihenkin, vaan kun se lupsakehtaa kahdentoista ja yhdenkintoista markan korvilla, niin kovin on se rumaa.» »On niin.» »Onko miten monta tynnyriä teillä lastissa?» »Kaksikolmatta se kantaa meidän uusin vene.»
Pienet kirjavat hirvet, vyötiäiset, laiskat virtahevoset, kauniisti välkkyväiset siipetti-eläimet, jotka ilkeällä hajullaan ilman myrkyttävät, suuret harjattomat jalopeurat, kirjavat jaguarit, jotka voivat nuoria kuolleita härkiä kuletella, ja monet muut eläinten lajit näillä puuttomilla tasangoilla harhailevat.
Viel' ompi tytössä tässä, Vielä tässä neitosessa, Paremmanki miehen verta, Kaunihimman varren kauppa, Rikkahamman rinnallinen, Verevämmän vierellinen, Paremman talon miniä, Koriamman korjan täysi, Veteä verevän miehen, Kuletella kunnollisen, Suurihin salitupihin, Kalittuihin kartanoihin. Ei täyvy renkien rekehen.
Tässä tarkastettiin meidän sisälle-pääsylippumme, varsinkin niissä nähdäkseen, oliko meillä lupa myös viinien maistelemiseen. Nyt saimme me oppaan, joka antoi heti meille kummallekin kaivoslampun käteen, ja niin astuimme pimeään holviin. Viini-aamien väliset käytävät olivat hiekoitetut ja ratakiskoitetut; niitä myöten on, näet, helpompi raskaita aameja kuletella.
Silloin aukeni ovi ja huoneeseen astui se ystävällinen ja ymmärtäväinen isäntämies, ilosta loistavin kasvoin, ja julistaa: "Meijän Poavopa se sai ens palakinnon kynnöstä, ja meijän mustapeä sonni ens palakinnon karjanäyttelyssä. Alakaa ne nyt tästä puoleen akat meillä lehmiään kuletella, kun tulloo sonnin tarvis " Varjele Jumala ketään kosimasta maalla!
Aatami alkoi molittaa ja sen miehet ymmärsivät, että on työnään verottomia koiria koppiin kuletella ja tappaa, nylkeä ja nahkoja sitten kaupita. Ja elää niin, että ruoka aina kelpaa. »Vua tu Vill se elää 'u herla!» tolitti Aatami nauraen makeasti katsellessaan vuoroon miehiä ja vuoroon Villeä, joka siihen juuri oli tullut ja tervehtinyt tuttaviaan. »Etkö sinä Ville enää olekaan huutolaisena?»
TILTA. Näkyy olevan nuoreltaherralta Helsingistä. Papalleen se ei enää milloinkaan kirjoita. Eikä neitikään. Eivät ilenneet omat lapsetkaan enää jäädä isän taloon. Ei tultu jouluksikaan kotiin. Että tekin viitsitte, vanha mies, tuon kuskipukilla istua ja kuletella häntä ympäri lääniä poikia arvannostoon ahdistamassa.