United States or Montserrat ? Vote for the TOP Country of the Week !
TILTA. Näkyy olevan nuoreltaherralta Helsingistä. Papalleen se ei enää milloinkaan kirjoita. Eikä neitikään. Eivät ilenneet omat lapsetkaan enää jäädä isän taloon. Ei tultu jouluksikaan kotiin. Että tekin viitsitte, vanha mies, tuon kuskipukilla istua ja kuletella häntä ympäri lääniä poikia arvannostoon ahdistamassa.
Muista, pikku hupakko, ettet pääse mukaan ainoastaan huvitellaksesi, vaan myöskin oppiaksesi jotakin hyödyllistä, jota et saa täällä kotona oppia. Minä panen sinut parhaaseen sikäläiseen kouluun ja sinä saat oppia enemmän kuin moni neitikään, ja sinun tulee tuottaa vanhalle isällesi kunniaa. Minä saan nähdä kuninkaan!
Sitte alkoivat he kirjallisuudesta keskustelun, jota kesti, kunnes dosentti tuntikauden kuluttua sanoi hänelle jäähyväiset. Mutta hän ei jatkanut noita pieniä yksityisiä vierailuja, eikä neitikään häntä koskaan pyytänyt tulemaan. Ihan kaupungin vieressä lähellä maantietä oli hulluinhuone, kaunis rakennus siipinensä ja komeine etuseinineen.
Nimeni on Heikkinen. Loviisa. Ah, todellakin! Veljeni kirjanpitäjäkö? Heikkinen. Minulla on kunnia toivottaa herrasväki tervetulleeksi Helsinkiin. Loviisa. Minä kiitän! Heikkinen. Hm!... Hyvä rouva!... Muutamia kirjeitä!... Loviisa. Minä tiedän... Heikkinen. Oletteko lukenut ne? Loviisa. Luonnollisesti? Heikkinen. Ettekö pane pahaksenne? Loviisa. En suinkaan! Heikkinen. Eikö nuori neitikään?