United States or Jamaica ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei siellä kultahaahdet keinuneet, soi ilo yksin iltaan autioon ja murhe piili metsän pimentoon. Niin rakkaat sentään mykät rannat nuo! Ne pyys: "Sä laulut lauhat meille suo!" Se pyyntö myös ol' oman sydämen, vaan mieli kutoi kaukomiettehen: "Ken meren aarteet, laulut meille tois ? Ken kultahaahtein väylät kanavois ? Se kerran tehtävä on, arkityö. Eloa konsaan kalliimmin en myö! Mä teen sen.
Ja vähitellen, huomaamattani se on kyllä surullista sanoa aloin minä kyllästyä purjehtimiseen. Olin käynyt ja osasin ulkoa kaikki väylät ja salmet ja saaret ja maat. Tunsin hänet itsensäkin, jokaisen kaaren käänteen. Tunsin hänen tapansa kaikissa tuulissa. Kyllähän hän oli hyvä, kaikki muutkin vakuuttivat, että hän oli vakavin, luotettavin ja kestävin.
Heidän vaatteensa ovat samaa kuosia kuin heidän vuosisatojen kuluessa kehittynyt murteensa, joita kumpaakaan ei ole rautatie saanut muuttumaan. Niinkuin suuren suon pohjavesi kaivautuisi ratapenkereen alitse, jos sille ei ojia kaivettaisi, niin on kielikin puhkaiseva väylät kansan ajatuksille, jos sitä koetettaisiin tukkia siinä, missä on sen luonnollinen kulkupaikka.
Mutta sitten alkavat aistimeni jo tottua ympäristööni, meren vaikutus kadottaa voimansa, ja entisten ajatusten ja entisten tunteiden tukkeutuneet väylät aukeilevat uudelleen. Kolmannen matkapäivän aamuna, kun nousen kannelle, silmät paljosta valosta huienneina, minä näen kapteenin tarkastavan erästä höyrylaivaa, joka savuaa oikealla puolen meitä, uhaten ajaa ohitsemme.
Sisimpääni piiloitan runoni parhaan lailla simpukan, sen sieltä elon pyhäpäivä saa työviikon jälkeen kerran kirvoittaa." Hän teki työn. Hän väylät kanavoi, hän valtameren haahdet meille toi. Vain harvoin lausui sanat vakaisat, muut antoi laulut runsaat, lauhemmat. Ja oman ylvään laulun sunnuntai se siirtyi, siirtyi, unhoittua sai. Ja ehti päätöspäivä pitkän työn ja siirsi palkan rauhaan iki-yön.
Veet valtavat läikkyi Ja velloen hyrski, Päivä, mi painui vetten taa, Loi rusosäihkyhyn väylät, Hätääntyneet lokkiparvet Yli luotojen kirkuen leijui, Jymys kapsivat ratsut, kilvet ne soi, Ja voittohuutona raikui: "Thalatta! Thalatta!"
Vielä istumme kumminkin hyvässä turvassa, väylät on huonot, rannat ovat matalat, meriviitat ja reimarit ovat poissa ja Marjaniemen pookista ei lähde tulijalle apua. Oulusta tulijat kertovat kummia: Laivat lähenevät kaupunkia hyvässä järjestyksessä, vältellen sievästi kaikki karipaikat. Maan kavaltaja, onneton, kurja, kuka lieneekään! kuuluu yhtenään varmaankin Luodon luutsit.
Oi, jos oma impeni armahin mä tänne sun vieraaks' saisin, karit kaikki ma tieltäsi perkkaisin ja väylät mä viitottaisin. Ja kieloja aalloille kylväisin mä talvisen tuiskun lailla ja saisivat sadetta saaretkin ja kunnahat rantamailla. Näin lempeni tuoksuja henkisit vaan ja kulkisit kukkamerta. Ja nyt jos, impi, et tullekkaan niin tottahan toinen kerta!