Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Nuo silmät puhuu, vastata ma tahdon, Oi, liiaks kerskaan, hän ei puhu mulle. Kaks taivaan kaunihinta tähteä Sai estettä ja loistamaan sill' aikaa Pyys Julian silmät heidän kehässään! Mitä, jos hänen silmäns' onkin tuolla, Ja tähdet hänen päässään? Posken hehku Pimentäis tähdet nuo kuin päivä lampun.
Jos miesnä miehet ratsuillaan siin' uljahasti urakoi; niin päästä kyllä parrastaan kemuissa ukko voi; mut tuimat vain jos oltu ei, niin hän se viinat meiltä vei, ja tulemaan Don-virran taa pyys viinan velkojaa.
Niin lienen haastanut, sa että voinet kuvailla kuninkaan, mi viisautta pyys hyvin käyttääksensä valtikkaansa. Ei pyytänyt hän tähti-liikuttajain lukua tietää eikä summaa, minkä suo välttämätön kera puolinaisen, ei onko primum motum myönnettävä tai voiko piirtää puoli-ympyrähän ken kolmiota ilman suoraa kulmaa.
Mua pysähtymään pyys hän lempeästi; ma silloin tunsin hänet, sanoin hälle, hän että hetken haasteleis ja viipyis. Hän vastasi: »Kuin rakastin ma sua ruumiissa, niin nyt siitä vapaanakin. Siks viivähdän. Mut sa miks kuljet, minne?» »Casella, ystävä, teen matkan tämän ma palataksein paikkaan, mistä olen», näin minä. »Mut miss' ollut oot niin kauan?»
»Jos tarvis teidän täss' ei maassa maata ja tahdotte tien nopeimmin te löytää, te aina käykää käteen oikeahan!» Näin pyys Vergilius, näin vastattihin vain vähän matkan päästä; siksi tunsin puheesta puhujan ma piilevänkin. Katseeni käänsin sitten Mestariini; hän merkill' iloisella siihen suostui, mit' tahtoi kaipaus mun kasvoillani.
Siks harvoin rantamalle järven sen vain tulla tohtii joku hiipien. Mut talvi-illoin kautta kaiken maan näin järven joutsenista lauletaan: Ol' ennen mökki järven rannalla. Siin' yksin asui ukko uuttera, pyys pyitä syksyt, talvet nuottaa loi ja kesät purressansa pulikoi.
Pyys anovasti hän noin, Zeus selkeäneuvo sen kuuli. Toiseen suostui, toist' ei suonutkaan ikitaatto: laivain luota hän soi pois torjua ottelon tuiman, sallinut kamppailust' ei sankarin saapua jälleen.
Työ, kunnia korkein ihmisen, myös voima ja voitto ja valta, mut päämäärä ei, johon taistellen hän pyrkivi puuttehen alta, se kaukana on, on loppumaton rata kultainen Rakkauden auringon, tie, täydellisyys, mitä pyhintä pyys kevät kerkee ja kypsytti sydämen syys Työ, kunnia korkein ihmisen, myös voima ja voitto ja valta!
Niin pitkän kuin maan pääll' on peninkulma olimme kulkeneet me siellä matkan vähässä aikaa, tahdoll' alttihilla. Tulevan tuntui, vaikk' ei nähty mitään, päin meitä lentäin sieluja; ne meitä pyys lempeästi rakkaus-atrialle. Ens ääni ohi lentäin selkeästi Vinum non habent lausui ynnä meidän taas takanamme toisti samat sanat.
"Kosk' eivät lappalaiset uskalla koskea kanttoriin, niin eivät he uskalla meihinkään koskea." "Varo sinuas, André!" pyys Olga. "Varo sinuas, kun Kautokeinoon tulemme. Vaatia taivasta taisteluun kanssansa, saa koston." "Saamme nähdä," sanoi André. Tunturiretki alkoi.
Päivän Sana
Muut Etsivät