Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
"Gianetta, nukkumalaulu sinulle!" huusi hän huimasti. Tyttö hymyili. Silloin pojan tenhollinen viulu laulaa vieretteli viehättävimmän, erinomaisimman, ihanimman kaikista nukkumalauluista. Sen loputtua kohotti Gianetta itseään ylös vuoteellensa ja mainitsi Nikolon nimen; hän syöksi hänen syliinsä. "Kiitos sulle armahiseni!" kuiskutti tyttö, "Nikolo, nyt minä nukun suloisesti!
Neiti vastahan sanovi, tinarinta riuskuttavi: "Sylen, kehno, kelkkahasi, retkale, rekosehesi! Vilu on olla viltin alla, kolkko korjassa eleä." Kullervo, Kalervon poika, sinisukka äijön lapsi, koppoi neion korjahansa, reualti rekosehensa, asetteli taljoillensa, alle viltin vieretteli.
Väki tuossa noin sanovi, kansa kaunis vieretteli: "Miss' on otso syntynynnä, rahankarva kasvanunna? Tokko tuo olilla syntyi, kasvoi saunan karsinassa?" Silloin vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: "Ei otso olilla synny eikä riihiruumenilla! Tuoll' on otso synnytelty, mesikämmen käännytelty luona kuun, malossa päivän, otavaisen olkapäillä, ilman impien tykönä, luona luonnon tyttärien.
Siinä vanha Väinämöinen kun on soitti kanteletta käsin pienin, hoikin sormin, peukaloin ulos kiverin, jopa virkki puu visainen, vesa lehti vieretteli, kukahti käkösen kulta, hivus impyen ilosi. Sormin soitti Väinämöinen, kielin kantelo kajasi: vuoret loukkui, paaet paukkui, kaikki kalliot tärähti, kivet laikkui lainehilla, somerot vesillä souti, petäjät piti iloa, kannot hyppi kankahilla.
"Niin kyty hyvin pitävi Kun ennen veli kotona." Morsian mäellä itki, Vesitiellä vieretteli, Kaivotiellä kaikerteli. Päätyi sisko kuulemahan. "Mitä itket siskoseni, Nuorempaiseni nurajat, Natoko pahoin pitävi?" "Niin nato hyvin pitävi Kun ennen sisar kotona." Morsian mäellä itki, Vesitiellä vieretteli, Kaivotiellä kaikerteli. Päätyi setä kuulemahan.
Siitä vanha Väinämöinen, laulaja iän-ikuinen, astui soitellen ahoja, kajahellen kankahia kera kuulun vierahansa, kanssa karvalallusensa. Jo soitto tupahan kuului, alle kattojen kajahus. Virkahti väki tuvassa, kansa kaunis vieretteli: "Kuulkottes tätä kumua, salon soittajan sanoja, käpylinnun kälkytystä, metsän piian pillin ääntä!" Vaka vanha Väinämöinen itse ennätti pihalle.
Vaan elkää, hyvät imeiset, Tuota ouoksi otelko, Jos ma laulan laiha lapsi, Tytär tyhjä vierettelen; Lauloipa isoki ennen, Vieretteli veistoksilta, Lauloi armahin emoni, Värttinältä väännätteli, Lauloi sisko, lauloi veikko, Lauloi vielä veikon lapsi. Ei laulu kosista kiellä, Kun ei muut pahat tapani, Laiskuuteni, laihuuteni, Ja kaikki kataluuteni.
Morsian mäellä itki, Vesitiellä vieretteli, Kaivotiellä kaikerteli. Päätyi emo kuulemahan. "Mitä itket piikaseni, Nuorempaiseni nurajat, Anoppiko pahoin pitävi?" "Niin anoppi hyvin pitävi Kun ennen emo kotona." Morsian mäellä itki, Vesitiellä vieretteli, Kaivotiellä kaikerteli. Päätyi veikko kuulemahan. "Mitä itket siskoseni, Nuorempaiseni nurajat, Kytykö pahoin pitävi?"
Jo näki toen totisen, mitä haukkui hallikoira, maan valio vaikutteli, villahäntä vieretteli: purjehti veno punainen selän puolen Lemmenlahta, kirjokorja kiitelevi maapuolen Simasaloa.
Päivän Sana
Muut Etsivät