Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
Eikä Nikolo koskaan pannutkaan ristilukkia viuluhevolle, kun tyttönen hänen tykönänsä oli ja hengittämättä, hänen ihmeteltävää soittoansa kuunnellen, oli kamarin nurkkaseen painunut.
Ja siinä hän lankesi polvilleen ja itkeä nyyhkytti värvähdellen. Samalla hetkellä hän tunsi hiljaista, kummallista koskemista käteensä; hän säpsähti; ristilukki siinä tulla kömpi. "Sinä se olet, puhumaton, oi nyt ainoa elämäni toveri!" huudahti Nikolo, ja hänen kasvoilleen lensi kuin riemun loisto. Hän katseli miettien tuota pientä luotua.
Lapset sanoivat "hyvää yötä!" ja erosivat. Syvältä huokaillen yksinäiseen kamariinsa tultuansa avasi Nikolo äkisti alahaisen ikkunan, että ihmeen ihana yöilma sisään virtailisi, otti vähäisestä, ruumiin-arkun näköisestä laatikosta vanhan viulun, katseli sitä kiihkoisimman hellyyden silmäyksillä ja alkoi soitella mielihaaveita.
"Gianetta, nukkumalaulu sinulle!" huusi hän huimasti. Tyttö hymyili. Silloin pojan tenhollinen viulu laulaa vieretteli viehättävimmän, erinomaisimman, ihanimman kaikista nukkumalauluista. Sen loputtua kohotti Gianetta itseään ylös vuoteellensa ja mainitsi Nikolon nimen; hän syöksi hänen syliinsä. "Kiitos sulle armahiseni!" kuiskutti tyttö, "Nikolo, nyt minä nukun suloisesti!
Kun Nikolo kertoi Saksan kuuluisasta sävelniekasta Mozartista, kuinka se kuudennella vuodellansa jo suuret konsertit kirjoitteli ja säveltaiteen taivaalla tähtenä loisti, silloin hänen poskensa paloivat, hän vavahteli kiihoittuneena ja kuumia mielipahan kyyneliä välähteli hänen silmistänsä. "Katsos, Gianetta," sanoi hän katkerasti naurahtaen, "mikä huitukka vaivainen minä olen hänen rinnallaan!"
Nikolo syleili pientä puhuttelijaa, hymyili melkein iloisena, silitti hänen mustia hajahiuksiansa ja sanoi hiljaisesti: "Isältäni olen tänne luikahtanut, Gianetta; minua halutti saada hiukkasen uneilla ja onnellinen olla tässä kauniin, kirkkaan meripeilin ääressä; tiedäthän sinä tämän olevan leikkikumppanisi mielipaikan!"
Kun aamuaurinkoinen hehkusilmin pieneen huoneesen katsoi, näki se puoliksi pyörtyneen pojan lattialla makaamassa, viulu käsivarrella; mutta viulun kielistä riippui lujasti kiinni kämmertyneenä ristilukki ja oli kuolleena. Kävivätköhän toteen armaan Giannettan ennustussanat? Pojan nimi oli Nikolo Paganini, Oletteko hänestä joskus jotakin kuulleet? KADONNEET T
Myöhemmin, kun jo pimeä tuli, menivät he kotiin käsi kädessä, kävelivät monia leveitä katuja, kunnes vihdoin poikkesivat eräälle syrjäkadulle, jonka päässä seisoi kaksi huoneusta viiniköynnösten keskellä; toisessa asui Gianetta, ja Nikolo vastapäätä toisessa. Poikaa odotti isän kova, tuima muoto; tytön äiti seisoi tuskallisena kuunnellen ovellansa ja suuteli hellästi huimaa tytärtänsä.
Silloin kuuli hän äkisti Gianettan äidin äänen; se huusi varsin pikaisesti ja tuskallisesti hänen nimeänsä. Nikolo lensi hänen luoksensa: Gianetta oli yht'äkkiä sairastunut, tulinen kuume oli tavannut häntä. Hän silmäili pitkään mieluisinta leikkikumppaniansa, rakasta ystäväänsä; tämä ymmärsi silmäyksen ja meni noutamaan viulunsa. Hänen sydämessään pauhasi ja myrskysi.
Hellä, herkkä lapsen ääni keskeytti nuoren uneksijan synkeät mietteet; viehättävä pieni tyttönen tuli juosten ja syöksähti hänen rintoihinsa huudahtaen: "paha Nikolo, missäs olet ollut kaiken pitkän iltapäivää? kuinka olenkaan minä sinua hakenut joka paikasta!" ja siinä sitte suuteli häntä innokkaasti, katsoi häneen kiivaasti suurilla, rumilla silmillänsä ja ravisteli viimmein valkoisesta esivaatteestaan hänen eteensä ison joukon kukkia: metsäruusuja, myrttioksia ja orangsikukkasia.
Päivän Sana
Muut Etsivät