Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
Sen näkyikin hämähäkki pian huomaavan; se ei milloinkaan tullut sisään, kun Gianetta oli kuulemassa; mutta jos Nikolo viuluineen läheni ikkunaa ja salaa tiedustellen katsoi ulos, niin hän aina näki, mitenkä se mykkä kuulijatar liikkumatonna viinilehdellä riippui.
Mutta sinun ei vielä ole lepääminen, sinun pitää paistaman maan päällä, heloittaman kirkkaana, kaikki loistossa voittavana tähtenä. Lähde pois, kauvas, kauvas pois täältä! Muista minua ja näitä sanoja!" Lapsi kaunoinen kallisti hiljaa huoahtaen päänsä ja kuoli. Nikolo ei koko yönä lähtenyt lemmittynsä ruumiin vierestä; melkein mielipuolena hän seuraavan päivän juoksi sinne tänne ilman vaan.
Tätä pientä, uskollista luontokappaletta Nikolo oikein hartaasti rakasti: ensimmäinen ääni hänen viulustansa huusi sen hnoneesen ja vasta viimmeisen sointeen vaiettua se havahti suloisesta horrostilastansa, ihmeellisen hurmaavaisesta unestaan, johon se tenhosävelistä joutui.
"Hei, hopealukki, terve tultua!" sanoi Nikolo ja laski kätensä ikkunalaudalle; hämähäkki tuli siihen ja poika pani sen viulunsa hevolle, johon se itsensä pienillä jaloillaan kiinni kämmersi ja jäi jäykkänä ja järkähtämättä kuuntelemaan sävelmertä, joka lakkaamatta päälle kuohahteli.
Ja tyttö ei voinut häntä lohduttaa. Eräänä päivänä oli Nikolo isänsä edessä ja haikeissa sielun tuskissa soitellut mitä yksitoikkoisimpia harjoituksia: kätensä olivat varsin voivuksissa, otsa hehkui, mutta koko hänen voimansa, kaikki ruumiinsa elo oli silmiin kokoontunut; ne kiiluivat niin ihmeellisesti.
Usein, kun Nikolo synkeihin mietteihin vaipuneena uneksui kunnianhimoisten ja rohkeain halujen, ylpeiden toiveiden toteutumista ja silloin konemoisesti kosketti viulun kieliä, tuli ristilukki hiljaa luokse hiipien, ja poika tunsi sen koskemisen ikään kuin suun muiskaukseksi, sulki sitte silmänsä, unhotti yksinäisyytensä ja ett'ei häntä rakastanut kukaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät