United States or Vatican City ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei sitä tiedä vielä, rakastaako Hurmerinta minua. KANTTORI. Jos hänellä onkin aivan muuta asiaa! ROUVA DANELL. Huomenna sen kuulee. KANTTORI. Lähettäkää minulle sitten tieto. ROUVA DANELL. Minä lähetän heti Liisan. Ja »joo» merkitsee, että herra Hurmerinta rakastaa ja »ei», että ei rakasta. KANTTORI. Siis jos Liisa sanoo »ei», niin minä saan tulla. ROUVA DANELL. Niin.
HURMERINTA. Ei minulle mitään vahinkoa ole tullut. Ja mieluummin jäänkin tänne. Mutta kyllähän Hilleri asettuessaan minun sijalleni voi helposti ymmärtää HILLERI. Herra runoilija, helpostihan minä ymmärrän. Herra runoilija ei voi aavistaakaan, miten paljon minun pitää ymmärtää vaikeampiakin asioita. HURMERINTA. Niin no unohdetaan nyt tämä, ja kaikki. Jääköön aivan meidän kesken.
Taikka maisteri voi siirtyä tuohon viereiseen huoneeseen, se on erittäin kaunis huone. Maisteri varmaan ihastuu siihen. HURMERINTA. Minä olen niin äärettömästi ihastunut teihin ja teidän huoneisiinne. TARJOILIJANEITI. Ja tuosta on ainoastaan sama vuokra kuin tästäkin. HURMERINTA. Te olette erittäin ystävällinen.
Syrjäansiokseni olen ottanut puhtaaksikirjoitustyötä, ja joku aika sitten tuotiin minulle jäljennettäväksi muuan kuvernöörin välipäätös yhden markan saatavasta, jonka rouva Danell oli pannut hakemukseen. Ihminen, jolla on kaksi komeaa taloa kaupungissa ja kai rahojakin pankissa! HURMERINTA. Onko niin!
Mutta siinä tapauksessa minä ensin tässä silmään pikimmältään, olisiko mahdollisesti jotakin vaillinaisuutta taikka epäselvyyttä kuin myöskin huomaamattomuutta. Ja ikäväkseni näen heti alussa muutamassa sanassa jääneen t:n viivan pois. Onko mahdollisesti herra Hurmerinnalla lyijykynää? HURMERINTA. Valitettavasti ei. NEITI SALMELA tulee peräovesta. Naatus kolleega. Onko neidillä lyijykynää?
POMMERI. Mutta sinun, kanttori, olisi pitänyt olla kuulemassa, mikä se nero on! KANTTORI. Nero on timantti, säihkyvä ja välkähtelevä jalokivi. HURMERINTA. Oikein ja kauniisti! POMMERI. Se oli oikea sana! Kiitos, kanttori. KANTTORI. Mutta eivät kaikki, voimmepa sanoa, eivät monet, ja uskallan mennä niinkin pitkälle, että ainoastaan harvat osaavat erottaa oikean jalokiven tavallisesta lasista.
ELLEN seuraa rouva Danellia. HURMERINTA. Se oli kauppaneuvoksen härkä, se! Mutta eihän siitä kirjoituksesta ole kuulunutkaan mitään. Vai onko Hilleri kuullut? HILLERI. En, herra toimittaja. Minä olen sen nyt lukenut tarkemmin. Minusta se ei enää tuntunut sellaiselta kuin ensi kerran lukiessani, jolloin minä pidin sen aivan yleisenä kuvauksena vain.
NEITI SALMELA. Sinun kätesi haisevat rouva Danellille. Rouva Danell kävi äsken täällä, vaan en minä häntä edes kätellyt. Mutta onpa sinulla tarkka hajuaisti. NEITI SALMELA. Minä inhoan, minä sitä ihmistä inhoan! HURMERINTA. Hän on hullu? NEITI SALMELA. Ei. Vaan tunnoton saituri! Erehdys! Suuri erehdys! NEITI SALMELA. No kuulehan!
Täällä seisovat samoilla jalkainsa sijoilla. Tule sinäkin, Naatus, tänne samaan sakkiin. Ei meiltä tärpätti lopu! Mutta emmekö saa lauluksi? Kanttori, mitä virkasi vaatii! KANTTORI. Niin tosiaan. HURMERINTA. Ei ole laulunääntä enemmän kuin sammakolla, mutta minä kuuntelen.
KANTTORI. Joku tuolla ulkona huusi. Minusta tuo booli selvittää vain! Minä tilasin senvuoksi vähän punssia ja kahvia. Juoko veli punssia? HURMERINTA. Kiitoksia, setä. Kyllä minä olen joskus sitäkin maistanut. Tässä on kyllä kahvit ja jäämalja, vaan ei mitään punssipulloa! KANTTORI. Katsos vain Pommeria, kun tekasi sukkeluuden. Lähteekö sitä katajastakin tervaa? POMMERI. Lähtee muutakin!