Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. marraskuuta 2025
Hänessä on jotakin, josta minä pidän hirveän paljon, tantti ei usko miten hirveän paljon! PORMESTARINNA. Vai niin! Mutta eihän herra Hurmerinta ole kaunis. Ei voi verratakaan kanttoriin. Onko hän köyhä? PORMESTARINNA. On, luullakseni, hyvin köyhä. ROUVA DANELL. Ei herra Hurmerinta ole kotona? PORMESTARINNA. Ei, herra Hurmerinta meni Aleksandran kanssa kävelemään.
HURMERINTA. Ainoastaan viisisataa markkaa. ROUVA DANELL. Minulla ei ole nyt mukana HURMERINTA. Sepä paha, ai ai kun oli paha. Menkää hakemaan. ROUVA DANELL. Mutta minä voin kirjoittaa shekin. HURMERINTA. No se on hauskaa. ROUVA DANELL. Täällä ei taida olla mustetta ja kynää. Tässä, olkaa hyvä. Ainoastaan viisisataa? HURMERINTA. Niin, ainoastaan viisisataa. ROUVA DANELL. Kuinka onkaan ?
HURMERINTA. Te ja teidän tohtorinne ja kaikki täällä olette samallaisia! HILLERI. Herra runoilija on nyt ereyksissä. Tohtori on hyvin soma mies ja hyvä mies, mutta pieni koiransilmä. Hän käski minun juoksuttaa tuon sähkösanoman herra runoilijalle johtokunnan kokoukseen, sanoi että venytetään vähän niiden herrain naamoja. HURMERINTA. Pitäköön pilansa esineenä muita elköönkä minua!
HURMERINTA. Mitä? ROUVA DANELL. Se on Hilleri. Hän tulee ja tahtoo minulta kuusi penniä! Minä menen Aleksandran kamariin. HURMERINTA. Tämä jo alkaa olla surullista! Ulkoa kuuluu lasten huutoa: »Kauppaneuvoksen härkä! Kauppaneuvoksen härkä!» Huomenna toki loppuu mätäkuu! Päivää! Rakas Eeva! Käy istumaan. NEITI SALMELA. Pieni käännös. HURMERINTA. Sanomalehteenkö? Jätetään se nyt ja puhellaan.
HURMERINTA. Melkein kallistun sille puolen. NAATUS. Mutta sitä varten minun pitää saada vähän tietoja sanasta kippurahäntä. Ja minä kerran kuulin tämän pormestarin piian käyttävän sitä sanaa. Minä menenkin nyt häneltä kysymään. Hyvästi! HURMERINTA. Hyvästi. Ja kiitoksia. HURMERINTA. Mikä teidän on? Löikö se vähämielinen teitä, ja eihän vain puukolla?
Mutta minulla ei ole antaa takaisin viittä penniä vaan kyllä herra toimittaja voi kai ottaa sen tästä kymmenestä markasta? HURMERINTA. Eikö mitä, pitäkää vain kokonaan se kymmenen penniä. Ei ei, liika on aina liikaa. Herra toimittaja antaa sitten joskus, kun rahoissa paremmin sopii. Päivää, Hilleri! Oletteko lukenut eilisenpäiväistä lehteä? HILLERI. Luin minä »Soopankeittolaitoksesta».
HURMERINTA. Ette uskalla? Eihän se ole kuin pieni poika! HILLERI. Mutta kaikki kaupungin naiset ovat häneen hurjasti rakastuneet. HURMERINTA. Täällä ovat ihmiset hulluja! HILLERI. Meidän tohtori sanoo, etteivät täällä ihmiset ole hullumpia kuin muuallakaan. HURMERINTA. Silloin minun täytyy tunnustaa olevani hullu, sillä tuo poika minut saa raivoon!
No, kerro mitä se kauppaneuvoksen härkä! NEITI SALMELA. Se muistutti missä minä olen. Mutta minusta tuntuikin kaikki aivan toisenlaiselta kuin ennen. Tuntui kauniilta unelmalta. Täällä sinä ja minä! Kaukana suuresta maailmasta. Sinä kuninkaana omassa pienessä valtakunnassasi. HURMERINTA. Eipä vähän! Eikö totta?
Pyysittekö enemmän? HURMERINTA. Niin, en. Viisisataa. Te olette äärettömän jalomielinen. Minä en löydä sanoja kiitollisuuteni ilmaisemiseksi. Mikä tällä on hintana? HURMERINTA. Kolme ja viisikymmentä. ROUVA DANELL. Oo! HURMERINTA. Ai, onko siinä painovirhe? Sepä on ikävä! ROUVA DANELL. Tuossa ja tuossa ja tuossa ja tuossa, niitä on joka paikassa. HURMERINTA. Niin tämä. Se on oo! ROUVA DANELL. Oo?
En tahtonut uskoa silmiäni astuessani saliin ja näihin huoneisiin. NEITI SALMELA. Kuningas. HURMERINTA. Ja minä jouduin ihan haltioihini! NEITI SALMELA. Sen kuuli puheistanne. HURMERINTA. Mutta siinä kuitenkin kaikitenkin oli ja on osa teilläkin. NEITI SALMELA. Sittenkin? HURMERINTA. Muistatteko, missä näimme toisemme ensi kerran?
Päivän Sana
Muut Etsivät