Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
Hänessä on jotakin, josta minä pidän hirveän paljon, tantti ei usko miten hirveän paljon! PORMESTARINNA. Vai niin! Mutta eihän herra Hurmerinta ole kaunis. Ei voi verratakaan kanttoriin. Onko hän köyhä? PORMESTARINNA. On, luullakseni, hyvin köyhä. ROUVA DANELL. Ei herra Hurmerinta ole kotona? PORMESTARINNA. Ei, herra Hurmerinta meni Aleksandran kanssa kävelemään.
PORMESTARINNA. Ei tarvitse! Sinun ei tarvitse hieroa hänen kanssaan mitään läheistä tuttavuutta ja ystävyyttä. Hän rupeaa sitten meillä hyppäämään. Kylläpähän sen tuosta löytää. Tantti ja Aleksandra! Tulkaa, tulkaa! Herra herra hän taas pitää puhetta! ALEKSANDRA. En minä viitsi puheita kuunnella! PORMESTARINNA. Mutta sinun pitää olla siellä, kun herra Hurmerinta pitää puhetta.
Mitäs Hillerin siitä tarvitsee nähdä! ALEKSANDRA. Eipä mammallekaan kelpaa koskaan mikään leninki, jos ei ensin kysy Hilleriltä. Hillerin pitää saada nähdä minunkin leninkini! Olkaa vain täällä, Hilleri, niin kauan kuin minä puen sen ylleni. Hilleri menee nuohoamaan sillä aikaa, kuin Aleksandra pukeutuu. HILLERI. Siihen varmaan pormestarikin saa pukeutuneeksi. Hyvää päivää, tantti.
Kuinka vanha sinä olet? kysyi vieras rouva Elliltä. En minä tiedä. Et sinä niin saa vastata, Elli, neuvoi isä. Sinun pitää sanoa: kiitoksia kysymästä, hyvä tantti, minä olen yhdentoista vuoden vanha. Mutta kun ei Elli ollut sillä lailla ennenkään sanonut, ei hän nytkään. Kuinka vanha on herrasväen tyttö? kiiruhti äiti kysymään, hämärästi peläten jotain.
ROUVA DANELL. Ostaakseen lapsilleen makeisia. Onko tantilla kaksi viisipennistä? PORMESTARINNA. Ei ole kuin yksi. ROUVA DANELL. No tantti lainaa sen minulle. PORMESTARINNA. Minulla ei ole muuta kuin tämä, ja minä tarvitsen sen haettaakseni kermaa. ROUVA DANELL. Tantti ottaa tämän kymmenen penniä ja antaa minulle sen viisi penniä, minä saan sitten toisen viisi penniä, kun on haettu kermaa.
Ja vaikk'en olekkaan turhanpäiväisen ankara niin Neiti Kauppila. Niin no, tantti aikoi vastata mutta minä vastasin. Neiti Forslund. Niin, sulla on aina semmoinen kuraassi, etkä sinä häntä ollenkaan pelkää. Mutta kyllä minäkin niin suutuin että tulkoon vaan vielä kerran hokemaan tuosta respektistä, niin minä aivan varmaan No, mikä se oli se teidän välinen asia? Kerroppas kaiken mokomin.
Miksikäs se sanoo, jos olet paha? En minä ole milloinkaan paha... Tantti sanoo aina koulussa, että minä olen paras tyttö koko luokalla ... minä olen primus... Mikä se on se? Etkö sinä tiedä, mikä on primus? ... etkö sinä ole ollut koulussa? Enkä ole ollut... Voi, voi, sepä on ikävä se ... mennään puutarhaan noutamaan kukkia Ainille ... onko teillä ruusuja, Aini rakastaa ruusuja...
»Suokaas, nuori neiti, lantti», noin jos lausun, niinkuin tantti heti saarnan pitää: »Tokko, nokkas punottaa kuin kokko; mikä lienet, viinanjuoja, vanha varas, laiska ruoja!» Toisilla ei aikaa almuun, heili' on kiire voiton palmuun, parantamaan maailmata, jotta oikein suora rata saatais taivaan valtakuntaan!
Niin, ajatteleppas kultaseni, aivan luokan edessä. En voi sanoa kuinka pahastuin. Pitäisikö tyttöjen kesken temppuja ruveta hänelle niijaamaan, ja kumartamaan? Olisiko se järjestystä? Ja nuo pistokset huonosta respektistä! Neljäkymmentä vuotta olen minä Neiti Kauppila No niin, mitä tantti nyt tähän vastasi sitten? Myöskin minä olen tänään saanut osani. Neiti Forslund. Mitäkö vastasin? En mitään.
Vähitellen pääsi minussakin se toinen moraali vallalle. Yht'äkkiä sanoin Tant Fiinalle: »Arvaakos Tantti, mitä viemistä minulla on pikku sisarelleni tässä taskussa?» »Rusinoita?» »Ei!» »Omenoitakos?» »Ei!» »Annappas, kun koettelen!» Tant Fiina veti sen ulos taskusta ja kiljasi.
Päivän Sana
Muut Etsivät