United States or Colombia ? Vote for the TOP Country of the Week !
TALONPOIKA tulee eteisestä, katselee vilkkaasti ympärilleen ja väliin yht'äkkiä rupeaa hyvin tarkoin jotakin yksityistä kohtaa tutkimaan. Sinä saat mennä. PAINOPOIKA suu pilkallisessa naurussa katsoen talonpoikaa menee eteiseen. Mitäs teillä olisi asiaa? Päivää! Kenelle teillä on asiaa? HURMERINTA. Minä se olen. Olisiko teillä pantavana jotakin sanomalehteen? Olisi. HURMERINTA. Mitä? Hmmm!
HURMERINTA. Minä luulen, etteivät ne Hillerille mitään siitä ja mitäpä ne Hillerille voivatkaan? HILLERI. Minkä ne minulle voivat! HURMERINTA. Ja minä selitän, että minä outona ja aivan vasta tulleena paikkakunnalle HILLERI. Aivan niin, herra toimittaja, sanotte että mistä sen tietää, mikä on totta mikä valetta.
Hyvästi, herra Hurmerinta. HURMERINTA. Joko te lähdette? Elkää toki vielä! NEITI SALMELA. Tuskin täällä kuitenkaan tulee enää muuta kuin tanssia. HURMERINTA. Mutta istukaa nyt toki hetkiseksi, minä pyydän. Tuskin olemme kahta sanaa saaneet vaihtaa. Minä lähden sitten teitä saattamaan, saanko luvan? NEITI SALMELA. Teillä on velvollisuuksia.
Ne ovat tätä nykyä paljon huonommassa hinnassa kuin lankut! Luja periaatteenmies! Muista kauppaneuvoksen härkää! Salista kuuluu eläköönhuutoja. HILLERI astelee sohvan taakse, jonne istahtaa näkymättömiin. HURMERINTA, toisella puolen POMMERI, toisella KANTTORI ja jälessä PORMESTARI, tulevat salista, kaikilla boolilasit kädessä. Kiitoksia, veli, siitä puheesta! Se oli puhe se, miehen suusta.
Niin on, kyllä sekin on totta, että nimi paljon vaikuttaa. Aivan niin. Meilläkö ei ole mitään muuta keinoa? No tehdään niin. Kiitoksia huomautuksesta. Saa painaa. Kkkkkkttttppppptttkkk. HURMERINTA. Ja mikä on se kauppaneuvoksen härkä, josta minulle jo eilen illalla muuan hullu puhui? Kkkkkttttsssskkkttppp.
Kaikki on vain teidän oman maineenne ansiota, yksistään. Eilen näin listan, jossa ilmoitettiin teidän tänään tulevan ja vastaanottojuhlan olevan nyt illalla. Siinä kaikki mitä tiedän. HURMERINTA. Tämä on hämmästysten päivä. NEITI SALMELA. Iloisten hämmästysten päivä. HURMERINTA. Kun minä olin parahiksi saapunut kaupunkiin, sain ystävällisen kutsun yksinkertaiseen illanviettoon.
Mutta se voi olla yhtä hyvin sopimaton, loukkaava, persoonallinen, liioiteltu. Ikkuna sälähtää rikki. HURMERINTA. Kas, kas! Nyt se särkee ikkunat! Esirippu KOLMAS N
HURMERINTA. Ei yhtään tyttöä? HILLERI. Minä niistä tykkäisin hyvinkin, vaan eukkoni sanoo, että aina sitä rukiilla ohria saa. Teidän lapsenne ovat terveitä? HILLERI. Ovat, Jumalan kiitos. HURMERINTA. Tässä on kymmenen penniä teille, että saatte ostaa heille namusia. HILLERI. Herra toimittaja, se on aivan liikaa, viisi penniä riittää hyvin.
HILLERI. Herra runoilija on suuressa ereyksessä. Tohtori ihailee kovasti herra runoilijaa ja järkähtämättömästi luottaa teihin, saatte pian kuulla hänen omasta suustaan. Hän tulee luoksenne. HURMERINTA. Mikä oli sitten tarkoitus? HILLERI. Se mitä siinä sähkösanomassa sanottiin. HURMERINTA. Perustetaanko tänne uusi lehti? HILLERI. Kauan ovat sitä tuumineet, mutta on ollut puute sopivasta miehestä.
Minä menen ja kirjoitan uuden ja oikein kauniin, niin ideaalisen, ettet sinä koskaan voi niin ideaalisesti puhua. HURMERINTA jää katsomaan kanttorin jälkeen. Hyvää päivää! Oo, rouva Danell! Anteeksi, minä en huomannutkaan. Hyvää päivää! ROUVA DANELL. Minä nyt tulin tuomaan teille sen, mitä pyysitte. Mitä! ROUVA DANELL. Muistinko väärin? Viisisataa te sanoitte, vai olenko muistanut väärin?